perjantai 27. tammikuuta 2012

Tänään ei punaviiniä lipitellä.

Niinkuin otsikkokin kertoo, tämä perjantai ei ole punaviinin lipittelyä. Tämä perjantaina on punkrockkia Suomen maassa parhaimmillaan. Kohta olis lähtö Lappeenrantaan, jossa soittamassa on jo 15-vuoden ikään ehtinyt Anal Thunder ja Relentless. Ilta on siis kaljan, lonkeron ja punkrockin pyhä kolminaisuus!

maanantai 23. tammikuuta 2012

Yalumba Y Series Merlot 2009.

Ei ihan lähtenyt vielä mitä Japin lasissa tänään on osio. Nautiskelin siis lauantaina otsikon mukaista Australiasta tulevaa punaviiniä. Valintahan siis oli tarkoitus tapahtua vaan alkossa katselemalla ja ottamalla eka silmään sattuva punaviini. Ihan näin se ei kuitenkaan mennyt, vaan onnettarena toimi tyttöystäväni, joka bongas alkon hyllystä pullon jossa oli koira etiketissä, joten se oli sitten siinä. Hieman toisaalta jouduin kyllä miettimään, koska viini oli myös Australiasta, niinkuin se edellinen Lindeman's joka oli todella suuri pettymys. Ajattelin, että eihän ne kaikki voi niin paskoja olla ja, että annetaan maalle uusi mahdollisuus.
Kuva Alkon sivuilta

Yalumba Y Series Merlot kaikkineen menevineen koira etiketteineen oli sitten paljon parempi tuttavuus Australian viineihin kuin se Lindeman's. Alkon sivut kertoo punaviinin olevan täyteläinen, keskitanniininen, punaherukkainen, kevyen yrttinen ja hieman mausteinen.

Itselle viinin tuoksu toi mieleen leivonnan ja jonkun leivonnaisen, mutta kyse ei kuitenkaan ollut hiivan tuoksusta. Mua harmitti hiton kovin, ku joka kerta kun viinin tuoksuun tutustuin se toi mieleeni jotain, mutta en vaan saanut kiinni siitä tuoksusta, että mikä se on tai mitä muistuttaa. Eli kai tässä vielä on harjoiteltavaa paljonkin, ennenkuin voi alkaa tuoksusta eri osia erottaa. 

Punaviini on siis Etelä-Australiasta, rypäleenä pelkkä Merlot. Merlot on kyllä omaan suuhun hyvinkin sopiva rypäle, koska siitä rypäleestä maistelemani punaviinit on aina ollut helppoja. Tämäkin punkku oli erittäin helppo, sanoisin että toimii erittäin hyvin naukkailu punaviininä. Perheiden äideille se työpäivän jälkeinen lasillinen tai esim. putousta katsellessa, niinkuin ite tein tämän viinin kohdalla. Viini ei tarvii, eikä vaadi sen enempää keskittymistä, vaan omalla pehmeydellään ja helppoudellaan hulahtaa kurkusta alas samaan tapaan kuin Usko Eevertti Luttisen kirkkoviinien maistelu putouksessa. Hupsista.

Väriltään viini oli todella tumma, jopa kuparin väriä reunoilla hieman ja valoa vasten katsottuna ei läpi nähnyt. Hintaa punkulla on alkon valikoimassa 10,07e. Hieman ehkä kritisoin taas hintaa, koska mielestäni samasta hintaluokasta löytyy parempiakin, mutta tää on kuitenkin perus hyvä, ok punaviini ja soveltuu erinomaisesti naukkailuun. Alkon sivuilla näyttäis olevan myös monenlaista ruuan merkkiäkin, joten saattais toimia paremmin ruuan seurana. Sen verran voin kertoa, että salmiakin kanssa ei toimi ainakaan, hah. Tämä oli vahinko, ei niinkään mikään testi. Samoiten joku diskoaakkospussin hedelmäkarkki toimi taas ihan perkeleen hyvin tämän kaa, oikein pysähdyin nauttimaan ku se yhdistelmä toimi uskomattoman hyvin. Karkki vahvisti viinin hedelmällisyyttä ja toisten päin, uskomaton kokemus.

Viini on saanut myös hyviä arvosteluissa mm. Pekka Suorsalta, mutta itse en ehkä lähtis niin hehkuttaa kuitenkaan tätä vaan pidän enemmän sellaisena perus hyvänä. Mutta todellakin sellainen punaviini jota voisin suositella muillekin, viedä lahjaksi ja tulenkin varmaan ostamaan uudestaankin tätä. On kuitenkin helppo muistaa ku etsii vaan koiraa Australia hyllystä.

Punaviini on ehkä enemmän kuin ok, eli on perus hyvä, soveltuu naukkailuun. 75/100 pojoa.

Maistelin sitten tätä punaviiniä pullollisen...tai no taitaa pieni tilkka olla vielä kaapissa, jonka varmaan maistelen pois vielä tänä iltana. Kaveri tuli käymään siidereittensä  ja viskin kanssa. Viski jota itsekin maistoin ja hyi helvetti ku en vaan pidä niistä yhtään, tämä oli kuitenkin laadukasta viskiä ja erittäin vahvasti savun makuinen. Mutta hyi silti. Pelailtiin siinä sitten paria eri peliä ja mietittiin baariin lähtöä. Kello oli jo yksi ja ajattelin, että enpä jaksa lähteä enää mihinkään. Kaverin äiti soitti ja sanoi olevansa penkassa auton kanssa, joten vaatteet niskaan ja auttamaan kaverin äiti pois penkasta, sieltä tullessa sitten ajattelin että käydään yhdellä kun kaveria kuitenkin tuntui janottavan. Mun onneksi baari oli jo antanut pilkun ja lähdin tallustaa kohti kotia, kaveri lähti kohti toista baaria ja tais neljään asti jaksaa, voitte arvata kummalla oli krapula.


lauantai 21. tammikuuta 2012

Japin lasissa tänään.

Mitähän punaviiniä Japin lasiin tänään eksyy. Sen saatte tietää myöhemmin, kun käväsen paikallisessa alkossa tuossa iltapäivällä. Mietin samalla, että aloittaisko täällä otsikon mukaisen osion ja kertoilis viinin nauttimisen lomassa hieman siitä viinistä. Sen aika näyttää, että tuleeko tälläinen osio lisäksi vai mennäänkö näillä vanhoilla. Mistä tämän päivänen punaviinin himo sai alkunsa?

Lueskelin päihdetyön kurssin yhtä kirjaa, jossa kerrottiin riippuvaisuuksista ja kovempien aineiden käytöstä. Sitten huomasin lukiessa, että eilinen punaviinin himo vaan vahvistui ja tajusin, että oma ns. riippuvuus taitaa olla punaviiniin ja ajattelin tänään sen korjata. En oo yhtään enempää miettinyt, että mikä punaviini tähän päivään natsaa ja ajattelinkin marssia alkoon, ottaa ensimmäisen punaviinin mikä saa mut pysähtymään ja jollain tapaa kiinnostumaan, oli se sitten etiketti tai kuvaus tai pullon ulkonäkö. Hintaa mietin sen verran, että maksimissaan kymmenen euron hintaluokassa taas pyöritään. Kerron sitten myöhemmin, että mikä pullo mukaan lähti ja mihin se johti, koska kaverini kanssa tuossa soittelin ja voi olla että se heittää tänään jopa paikalliseen ravitsemusliikkeeseen illemmalla, saa nähdä.

Missäs blogissa oli osio perjantai pullo? Missä esiteltiin viinejä, en muista millään blogin nimeä ja aloinkin miettimään, että olikohan kyseessä sellanen blogi jota ei enää päivitetä? Jos joku lukijoista sen muistaa niin heitä kommenttiin linkkiä, thanks.

perjantai 13. tammikuuta 2012

Japin viinikaapin sisältö, osa 3. Cono Sur Reserve Cabernet Sauvignon 2009.

Viinikaapissani on kuudella eri hyllyllä viinejä tällä hetkellä. Ne on hintojen mukaan sinne hyllytetty ja nyt noustaan toiseksi alimmalle hyllylle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ylähyllyllä olisi jotain arvokasta, koska ne on jaoteltu suht tarkasti sinne, ei niin, että yksi hyllyn väli on esim. 10 euroa. Tämä siitä syystä, että saan kaappini hieman edes sen näköiseksi, että siellä viinejä olisi ja toiseksi, ei minulla näin harrastukseni alussa ole intoa, eikä varsinkaan rahaa ostella kalliita viinejä sinne hyllyille. Tiedän, että jossain vaiheessa niinkin tulee käymään, mutta tässä vaiheessa on hyvä tutustua halvempiin ja ottaa sitä pohjatietämystä. Haaveena joskus olisi saada maistaa jotain kallista viiniä ja huomata sen ero halpoihin, mutta se on sitten joskus tulevaisuudessa. Myöskin tarkoitus olisi tuonne hankkia sellasia oikeasti vuosia säilytystä kestäviä, tällä hetkellä ei taida olla kuin yksi punaviini jolle valmistaja lupaa 10 vuotta vuosikerrasta, ainakin.


Tässä pari tuoretta kuvaa kaapistani. Se on tässä tietokoneeni vieressä, joten voin ihailla aarrettani samalla kun kirjoittelen tänne näitä juttujani. Nyt olemme siis alhaalta päin katsottuna toisella hyllyllä jossa viinejä on.












Cono Sur Reserva Cabernet Sauvignon on eräs monista punaviinipulloista joita sain, kun täytin viime syksynä 30-vuotta. Samoiten tämä kaappini on yhdeltä porukalta lahja ja olihan se sitten mukava saada sinne hieman täytettä samalla kertaa. Ilmeisesti olen punaviinistä sen verran vouhottanut, että kaverit, sukulaiset jne tietäävät jo mitä lahjaksi tuoda.

Aikoinaan kun opettelin omasta tahdosta punaviinin makuun ja hurahdin sitten ihan täysin, niin Cono Sur Pinot Noir oli yksi viini, joka auttoi tässä asiassa todella paljon. Kaverini kautta siihen punaviiniin tutustuin ja yhdessä vaiheessa kannoinkin pussillisen pelkkiä tyhjiä pulloja tuota viiniä kämpiltäni palautukseen. Voisi siis sanoa, että jokunen pullo on elämäni aikana tullut sitä lipitettyä vaikka en olekaan nyt viime vuosina siihen koskenut. Se johtuu taas ainoastaan siitä, että jano ja mielenkiinto on kasvanut niin kovin, että on hirmu halu tutustua uusiin punaviineihin. Mutta jos haluan helpon punkun ja hyvän, viedä vaikka jollekin joka ei niin punkusta pidä tms niin valikoin polkupyörä viinin ja siitä tuon pinot noirin. Tämä pohjustuksena, ja sitten tuohon otsikon punaviiniin ja sen pullon tarinaan kaapissani.

kuva Alkon sivuilta

Cono Sur viineillä on siis oma paikkansa mun viinimaailmaan tutustumisessa ja mitä olen muita Cono Sur viinejä maistanut, niin kyllä ne on helppoja sekä hyviä. Eikä tämäkään tainnut olla yllätys sille ihmiselle, jolta tämän lahjaksi sain. Kiitos siitä. Mielestäni nämä Chileläiset viinit soveltuu todella hyvin kesäisiin mökkireissuihin ja kesäisiin herkkuja notkuviin ruokapöytiin. Salaatit, grilliruokaa, kasviksia, herkkusieniä, patonkia ja Cono Suria nautiskeluun laiturilla istuskellen, mikä olisi sen parempaa ajanvietettä?

Alkon sivut kertoo punaviinistä seuraavaa: Täyteläinen, tanniininen, herukkainen, kirsikkainen, mausteisen tamminen ja lämmin. Viini on siis Chileläinen ja Maipo Valleyn alueelta. Rypäleinä on käytetty Cabernet Sauvignon, Merlot ja Aspiran Bouschet. Viimeinen on itselleen tuntematon rypäle, mutta Cabernet Sauvignon Merlotin tai Syrahin kanssa on mielestäni suht toimiva kokoonpano, joten suht korkeat odotukset on tältä viiniltä. Korkeilla odotuksilla tarkoitan sitä, että punaviini on hyvää, helppoa ja toimivaa, en tämän hintaluokan punkuilta odota mitään maata mullistavaa tai suurta makuelämystä, mutta toivon ettei tämä punaviini petä vaan palvelee loistavasti siinä vaiheessa kun on sen aika tullut. Hintaa alkossa pullolla on tällä hetkelllä 10,08e, eli tässäkin on se muutamien senttien korotus tullut kun viinimuistiossani lukee 9,99e.

Suosittelen kyllä kaikille Cono Surin viinejä. Punaviineistä itselläni kokemusta, valkkareista en osaa sanoa mitään. Tämän pullon tulen varmaan kesän jollain reissullani juomaan, se ei voi olla mikä tahansa reissu jossa vaan dokataan, koska tämän pullon haluan nautiskella. Tämä ei siis ole mökkireissun dokaus pullo, niinkuin esim. aikasemmin esittelemä El Copero.

Seuraavassa viinikaapin sisältö osiossa pysytään samassa kympin hintaluokassa ja kerron vaikkapa Santa Helena Seleccion Gran Reserva Cabernet Sauvignon pullon tarinan.

Tähän loppuun vielä kuva viinikaappini siitä sivusta, mikä näkyy minulle suoraan tähän koneelle. Koristelin sitä hieman tärkeillä jutuilla, sekä simpsoneilla joka on aina ollut ehkä maailmankaikkeuden paras tv-sarja.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Lasitasting Lindeman's Bin 99 Pinot Noir punaviinillä.

Yhteen sanaan muotoiltuna mun lasitasting oli pettymys.

Minkäkö takia? Ostamani punaviini oli iso pettymys minulle. Tietääpähän nyt, että tämän perinteikkään ja Australian vanhimman vielä toimivan viiniliikkeen viinit ei tule nousemaan omaan  kärki joukkoon. Pettymyksen tästä teki tuo punaviini, laseista sentään jotain eroja löytyi ja alla siitä enemmän.

Tässä oli lähtökohta tuohon tastingiin. Siis yksi tavallinen juomalasi, sitten neljä erilaista jonkin sortin viinilasia ja kuvassa oikealla Lindeman's Bin 99 Pinot Noir punaviini, jota laseihin on kaadettuna. Otin tuon juomalasin ihan sen takia, että ääripäästä olisi joku vaihtoehto. Otin vesilasista huikan aina ennenkuin maistelin seuraavasta lasista viiniä. Tälläsellä pienimuotoisella tastingilla mentiin tänä iltana, jonka punaviini oli pettymys.

Tästä punaviinista en varmaan tule edes kirjoittamaan tänne erillista arviota, koska mielestäni tämä ei ole edes sen arvoinen. Kymmenen euron hintaluokan viini ja alkossa joku uutuus. Mielestäni pettymys monella eri tapaa. Väriltään viini on läpikuultavan punainen vaikka ei siltä seuraavissa kuvissa varmaan näytäkään. Viini oli kaikinpuolin aika mitään sanomaton ja pistikin mut miettimään, että onko lempirypäleeni Pinot Noir sittenkään se mun juttu, mutta toisaalta tämä ei ole kuin yksi punaviini monien joukossa, enkä ala tämän takia vielä luopumaan tuosta lempirypäleestäni vaan annan sille mahdollisuuksia tulevaisuudessakin. Tämän punaviinin maku on hyvin nopeasti ohi menevä, alussa lupaa hyvää ja sitä jää mielenkiinnolla odottamaan, että mitä on vielä tulossa, mutta sitten huomaakin suun olevan loppu "huipennuksessa" mikä on todella kuiva suutuntuma viinin maiston jälkeen.


Tässä kun samalla maistelen viiniä lasistani, niin tuloksia tuosta mun lasitastingista.

Sijalle 5, eli viimeiseksi sijoittui minun mielestä seuraava lasi.

Syitä tähän on mm. seuraavat. Lasi on ensinnäkin todella korkea ja kömpelö, painopiste ylhäällä ja näin ollen voisin kuvitella tollaisten lasien hajoavan hyvinkin helposti muutaman viinilasillisen jälkeen. Samoiten noita käyttäessä saattaisi löytyä punaviini tahroja millon mistäkin pinnalta, kun tuppaa vaan kaatumaan vaikka ei juuri mitään sen kanssa tekisikään. 

Viinin tuoksu tässä lasissa oli hyvinkin mieto, mutta kuitenkin jotain tuoksua oli. Maku oli todella mitään sanomaton, mutta kuitenkin suht neutraali kokonaisuudessaan, alusta loppuun. Silloin ei voi kuitenkaan puhua positiivisesta jutusta, jos se maku on kokonaisuudessa hyvin mitään sanomaton. Plussaa ainoastaan ulkonäöstä, lasin pintaan koristelluista rypäletertuista, ei juuri muusta.
Sijalle 4. Tavallinen, kapea ja korkea juomalasi.

Moni varmaan odotti tämän lasin jäävän auttamatta viimeiseksi, mutta kyllä mä tän toiseksi viimeiselle sijalle nostin. Tuoksu tässä lasissa oli melkeinpä täysin tuoksuton. Ihmettelin asiaa ja nuuhkin ja nuuhkin, mutta ei. Voiko sitten vaikuttaa niin paljon, että nenän ja viinin pinnan välissä on niin paljon tyhjää, mutta kyllähän punaviinin pitäis tuon matkaa jaksaa tuoksua. Varmaan osittain johtui lasin muodosta, kun juodessa tuli mieleen lähinnä mehu, alkoholistakaan ei juuri ollut tietoa. Lähinnä muistutti jotain mamman ite tehtyä mehua, karvaista marjoista ja lämpimänä. Myös sai mieleeni väljähtäneen limun tai muun juoman. Löysin kuitenkin jotain marjaisuutta tuossa lasissa, vaikka esim. alkon sivuilla ei sellaista kuvauksessa olekaan. Liekkö johtui tuosta vahvasta oma tekemän mehun mielikuvasta.
Sija 3.

Tämä lasi jopa taisteli sijasta kaksi, mutta tiputin kuitenkin sitten sijalle kolme. Tuoksu tässä lasissa oli todella mieto, mutta olin löytävinä kirsikan tuoksua ja jälkikäteen alkon sivujen kuvauksesta kattoessa huomasin, että sielläkin mainitaan kirsikkainen. Haisteltuani ja maisteltuani useamman kerran, tuli mieleeni, että tässä voisi olla jopa viinille uskollisin lasi. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakkaan, mutta sellanen kuitenkin mieleeni tuli. Osittain tästäkin syystä taisteli vahvasti toisesta sijasta. Lasi todella jämäkkä, matala ja käteen hyvin sattuva. Ei ehkä kuitenkaan paskimmasta päästä oleva, vaikka en mielläkkään viinilasiksi.

Jaettu 1 sija. Joku tavallinen, muistaakseni anttilasta ostettu, halpa punaviinilasi.

Tuoksu oli jo huomattavasti voimakkaampi kuin aikasemmissa laseissa. Maku oli mieto, mutta kuitenkin jo hieman punaviinin makuinen, mitä muissa laseissa ei vastaan tullut. Useamman kerran maisteltuani alkumaku oli ok, jopa hyvä. Viini ehkä oli marjaisin tässä lasissa. Kuitenkin punaviinin maku jäi sit loppujen lopuksi pois välistä ja hypättiin jo lopun kuivaan suuhun, joten ei siitä nautintoa paljon revitty. Lasi kuitenkin mielestäni ihan ok, käytössä olevat lasit jos kavereiden kanssa maistelen, kun ei oo varaa antaa niille 30 euron laseja hajotettevaksi.

Jaettu 1 sija. Riedel Vinum Burgundy.

Tämä oli ensimmäinen viini, jota maistoin joululahja lasistani. Tähän ns. voittoon voi vaikuttaa myös se, että elämäni arvokkain viinilasi on kädessäni ja tiedän Riedelin olevan laatua. Punaviinin tuoksu oli todella voimakas/vahva. Lähinnä mieleeni tuli kuohari tai shampanja tai jopa valkoviinin tuoksu. Punaviinistä kuitenkin oli kyse tällä kertaa, mutta sellaista olin sieltä haistavani ja vahvasti. Liekkö sitten rypäleestä johtuvaa tuo tuoksu, kun Pinot Noir on kuitenkin punasista rypäleistä vissiin ainut josta tehdään myös shampanjaa. Mielestäni tässä lasissa maku oli hienostunein ja tasapainoisin. Tässä lasissa varsinkin tuli nuo tuoksut ja tuo maku voimakkaimmin esille. Alkumaku oli hyvä, sen jälkeen häivähdys oikeasti punaviiniä ja tästä syystä jääkin odottamaan että milloin viini "räjäyttää" maut ympäri poskia, mutta pettyy ja huomaakin vaan poskien sisäpinnan kuivavan koska se räjäyttävä maku puuttuu kokonaan tai menee täysin ohite. Kuitenkin lasille jaettu ykkössija, lasi on kaunis, kookas ja hyvä käsitellä.




Oli ihan mukava hieman testailla lasien vaikutusta ja kyllä sieltä niitä erojakin löytyi. Joten ei tässä vielä viinilaseista luovuta vaan seuraavalla kerralla sinne kaadetaan jotain paljon parempaa punaviiniä. Tämä olisi tietenkin ollut mukavampaa kaverin kanssa tai jopa pienessä porukassa, mutta erilaisia tastingeja varmasti ehtii ja tulee järjestettyä kavereille, joten niistä sitten joskus täälläkin hieman enemmän.

Loppuun vielä kuva lasista ylhäältä päin, jotta näette sen viinin punaisuuden.


Lasitastingin punaviini.

Tervehdys.

Tän illan oman lasitastingin punaviini on haettu  ja hetken aikaa dekantoitumassa. Tiedossa oli, että punaviini pitää olla Pinot Noir rypäleestä sekä itselle uusi tuttavuus. Alkon ystävällisen henkilökunnan avustuksella päädyin  alkon hyllyille tulleeseen uutuuteen, eli Lindeman's Bin 99 Pinot Noir on tämän illan lasitastingissa maisteltava punaviini. Kysyin alkon henkilökunnalta, että noin kymmenen euron hintaluokassa Pinot Noir rypäleestä tehty punaviini joka olisi mahdollisimman uskollinen rypäleelleen, ja sitten suosittelivat tätä uutuutta. Näin ollen kaksi kärpästä yhdellä iskulla, täysin uusi punaviini sekä lasitasting.

kuva Alkon sivuilta
Huomenna sitten kerron täällä miten mun tasting meni, löysinkö lasien muotojen tuomia eroa tuoksussa/maussa ja aloinko itsekin uskomaan tuohon paljon puhuttuun lasin tärkeyteen vai siirrytäänkö tässä taloudessa viinilaseista suoraan pullon suuhun. 

Tässä vielä Alkon faktat viinistä:

Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, hennon vaniljainen, pehmeän mausteinen. Virheellisenä tietona alkon sivuilla on korkin tiedot. Pullo ei siis ollut luonnonkorkilla suljettu vaan metallisella kierrekorkilla. 

Lähdenpä tästä kaivelemaan kaapista erilaisia viinilaseja ja valmistelemaan itselleni mieluisaa puuhaa täksi illaksi. Huomenna sitten jäätävää analyysiä "tuloksista".

Ja mainittakoon loppuun, että tämän lasitastingin musiikista vastaa Foo Fighters kun vihdoinkin muistin ja sain ostettua Wasting Light levyn.

Tänään on punaviini päivä!

Eilen illalla nukkumaan mennessä ajatukset harhaili taas viinien maailmaan, näin jo mielessäni kauniin kesäpäivän ja itseni ajelemassa kohti jotakin viinitilaa ja sitten tajusin, että mun tekee vaan mieli punaviiniä. Sen siis korjaan heti tänään kunhan saan itseni liikenteeseen. Viinikaapista en jaksa ottaa mitään pulloa lämpenemään, joten käyn alkosta ostamassa täysin uuden tuttavuuden taas itselleni. Saan siitä viinimuistiooni yhden aukeaman täytettyä ja aloitan tän vuoden pullo per kuukausi (ainakin) tavoitteen aikataulussa. 

Siinä sängyssä siis odottelin unta ja ajattelin viinejä. Sitten se pälähti kirkkaana mieleeni! Olen lukenut useasta eri lähteestä, että viinilasilla todellakin on merkitystä viinin maun suhteen. Tänään siis pidän tastingin, missä joka lasissa on samaa punaviiniä. Arvoisessa raadissa tässä tastingissa istun minä ja maistelen ainakin neljästä erilaisesta viinilasista punaviiniä ja yritän etsiä eroja mausta tai tuoksusta. Itse en oikein usko tuohon lasin merkitykseen, esim. jossain kirjoitettiin, että "hyvänkin viinin saat pilattua huonolla lasilla". 

Juonpa tässä siis aamukahvit, hieman leipää ja luen päivän lehden. Sen jälkeen vaatetan itseni -6 asteen mukaisesti, kun meinasin olla hurja ja ihan kävellen käydä kaupungissa, matkaa tulee joku n.2km suuntaan, heh. Sitten menen kauppakeskus Stellan alkoon ja ostan jotain Pinot Noir rypäleestä tehtyä punaviiniä. Tämä rypäle siitä syystä, että sain joululahjaksi Riedel Vinum sarjan Burgundy (Pinot Noir) viinilasit ja kaiken järjen mukaan rypäleelle itselleen suunnitellut lasit pitäisi toimia sen rypäleen kanssa parhaiten. Kenties illalla tai viimeistään huomenna saatte sitten tietää löysinkö lasien muotojen tuomia eroja viinin maussa vai lipitinkö vaan koko pullon "maistelun" merkeissä.

Ehdotan että muutkin hakee pullon alkosta ja keksii jonkun yhtä hyvän syyn juoda se pullo, mukavaa päivää.

maanantai 9. tammikuuta 2012

Illan selailut.

Oon tässä istuskellut koneen edessä varmaankin puoltoista tuntia ja mitä tehnyt? Selaillut pelkästään suomalaisia viiniblogeja, muutamat on miellyttänyt silmää, eikä oo ollut liian ammattimaisia. Sitten aloin etsimään suomalaisia viinitiloja, tarhoja, viinin tekijöitä jne. Mulla on nimittäin selkeä visio tätä blogiakin ajatellen, että ensi kesänä tuun tutustumaan yhteen tai useampaan suomalaiseen viiniin ja kirjoittamaan näistä reissuista jotain tänne. Ensimmäisenä saattaa olla Ollinmäen viinitila, koska sijaitsee tässä lähettyvillä ja on tullut muutaman kerran siellä jo käytyäkin vuosien saatossa. Kesällä voisin mennä ensimmäistä kertaa tutustumaan ihan oikeasti siihen tilaan.

Mutta tää oli tällänen pieni välipostaus kun ihmettelin, että mistä tänne yhtäkkiä tuli kävijöitä muutamia, mutta viinipiru olikin ystävällisesti lisännyt tämän blogin listaansa ja sieltähän niitä lukijoita sitten eksyi tännekin. Toivottavasti jatkossakin, koska blogi on vasta hyvinkin alkuvaiheessa.

Japin viinikaapin sisältö, osa 2. Don opas.

Kahvin voimin kirjoitan punaviini aiheista blogiani, ei kai se väärin ole. Mennäänpäs eteenpäin viinikaappini sisällössä ja tällä kertaa vuorossa on Don Opas.

Tästä punaviinistä olen kuullut useammalta tutultani, että se olisi juotavaa, jopa ihan ok punaviini. Ottaa kuitenkin huomioon hinnan joka on tällä hetkellä alkon sivuilla 5,84e. Punaviini on Espanjasta, Valdepenasin alueelta ja rypäleenä kyseisessä viinissä on käytetty ainoastaan Tempranilloa, joka on yksi uusista tuttavuuksista itelleni, mutta mielenkiinnon jo herättänyt. Alkon sivut lupailee viinistä seuraavanlaisesti: Punaviini on kevyt, punamarjainen ja maamainen. Välillä mietin, että kuka noita kuvauksia tuonne keksii...maamainen, onks tuo edes sana?

Tähän väliin ihan pakko kertoa eräästä viinilehden artikkelista. Olikohan viime vuoden jossain viinilehdessä artikkeli tuosta viinien maistelusta ja arvioinnista, siinä lähestyttiin aihetta meidän "amatöörien" näkökulmasta. Se oli mukavaa luettavaa kun siinä ammattilaiset antoi meille ei niin päteville maistelijoille luvan arvostella viinejä omin sanoin, esimerkkinä siinä oli viinin tuoksun tuoma mummolan muisto ja oli ihan ok jos se toi mieleen papan mättämässä lantaa.

Kuva Alkon sivuilta
Tämä punaviini tuli kaappiini tuossa joulun alla, avopuolisoni sai sen töistään joululahjaksi. Avokkini ei punaviinistä pidä, joten tuokin varmaan jää mun juotavaks. Siitähän minä en tietenkään pahastunut. On ollut puhetta, että hän tahtoisi opetella juomaan viiniä ja tuo lahjapullo ku on kevyt, niin se voisi olla jopa ihan hyvä vaihtoehto tuohon opetteluun. Tämän pullon käyttötarkoitus tulee siis olemaan kotona, ehkä jonkun hieman arkiruokaa paremman seurassa. Mielestäni kuitenkin ehkä se paras mahdollinen tapa opetella punaviinin makuun on ruuan seurana ja pieninä hörppyinä.

Odotan kyllä tältä viiniltä hintaansa nähden hyvää suoritusta, koska esim. viiniopas-sovellus, jossa on Pekka Suorsan arvioita kertoo kyseistä viinistä esim. seuraavaa. "Ollut viini paikallaan jo pitkään". Ja mitä oon joitakin Espanjalaisia kuuden euron hintaluokan punaviinejä maistellut, niin ne kyllä on hyviä ja hakkaa monet kalliimmat punaviinit. Espanjassa siis osataan tehdä halpaa ja hyvää punaviiniä ja me saadaan täällä Suomessakin niistä nauttia. 

Seuraavassa osiossa hypätään alahyllyltä ylemmäs ja kymmenen euron hintaluokkaan. Tätä hintaluokkaa itse suosin ostaessani punaviinejä käyttöön, koska tiedän siitä löytyvän enemmän hyviä punaviinejä kuin ehdin juomaan. Seuraavana siis kerron Cono Sur Reserva Cabernet Sauvignon pullon tarinan ja omat odotukseni sitä pulloa kohtaan.

perjantai 6. tammikuuta 2012

Japin viinikaapin sisältö, osa 1. El Copero Tinto.

Tässä ruokaa odotellessa, voisin korkata auki lupaamani osion nimeltään Japin viinikaapin sisältö. Tässä osiossa olisi tarkoitus esitellä kaappini sisältöä ja jokaisella pullollahan on aina jonkinsortin tarina. Kun pullon takana on loistava tarina tai loistavat muistot niin se maistuu varmasti paremmalta kuin ilman mitään noista. Eiks näin oo?

Aloitan kaappini sisällön esittelyn sieltä alimmalta hyllyltä, eli halvimmasta päästä. Laitoin pullot niin, että alhaalla on halvemmat ja aina hyllyjä noustessa pullon hintakin nousee. Tämä lähinnä sen takia, että en vahingossa jollain perus aamuyön jatkoilla korkkaa hyvää pulloa, kun tuollaiseen tarkoitukseen käy mikä kura tahansa. Tämä esiteltävä pullo on juuri tälläiseen tarkoitukseen soveltuvaa tai sitten koppaan sen joskus mukaani, koska uskoisin tämän soveltuvan myös humalan hakuiseen juomiseen.

kuva alkon sivuilta
Naiset ja herrat, saanko esitellä El Copero Tinto 2010 punaviinin. Viineistä jotain tietävät ihmettelee varmaan, että minkä hiton takia säilytän kaapissani tuollaista halpaa punaviiniä? Hintaahan tällä pullolla on kokonaiset 6,23e (alkon sivujen mukaan). Mutta silloin kun mä olen tuon pullon saanut ja kaappiini laittanut niin alkon hinta on ollut 5,98e. Alle kuuden euron hintaluokkaa siis. Ihmettelen tuota hintaa, eli onko vuoden vaihteessa taas tullut jotain korotuksia viinien hintoihin? Tainnut mennä itelläni ihan ohi tuollainen. 

Punaviini on siis Espanjasta, Valencian alueelta. Rypäleenä siinä on käytetty Bobal ja Monastrell rypäleitä. Kumpikaan noista ei sano minulle yhtään mitään, eli ei ilmeisesti niitä käytetyimpiä rypäleitä. Alkon sivut kertoo viinin olevan keskitäyteläinen mikä vielä kuulostaa hyvälle, mutta sitten kun lukee kuvausta pidemmälle törmää sanoihin makeahko ja marjamehuinen. Kumpikin on niitä juttuja mistä en todellakaan pidä punaviineissä, siksi tämäkin viini odottelee jotain sellasta tapahtumaa jolloin se olisi soveliasta juoda pois. Tälläinen esimerkiksi on kesäinen mökkireissu jossa läträtään hieman muidenkin juomien kanssa, ni menee varmaan siellä sivussa ihan täysin.

Pullo on mielestäni hieno, niinkuin etikettikin. Näistä huolimatta sisältö ei kiinnosta juurikaan sen enempää. Toivon, että yllätyn positiivisesti tätä joskus juodessa, ettei se nyt ihan kuraa olisi.

Miksikö tämä pullo on kaapissani? Olen saanut pullon lahjaksi hyvältä lapsuuden ystävältä. Tiesin heti pullon saatua, että kyseessä on varmasti jotain alkon halvinta ja varmasti myyjältä kysytty ennen ostotilannetta, että mikä on halvinta ja huonointa punaviiniä. Näin me ainakin kerran tämän kaverin kanssa kysyttiin kun yhteisen kaverin tupareihin oltiin menossa ja jotenkin mulla on sellanen fiilis, että tässä on kierrätetty samaa ideaa. 

Seuraava tämän osion punaviini on samalta hyllyltä tämän kanssa, mutta kuulostaa jo rypäleeltään ja kuvauksiltaan niin paljon paremmalta, sekä olen kuullut siitä positiivista palautetta useammalta ihmiseltä, eli seuraavaksi esittelen kaapistani punaviinipullon nimeltä Don Opas. Siihen asti mukavia hetkiä punaviinien maailmassa.

Brown Brothers Everton 2010

kuva alkon sivuilta
Meillä on useamman vuoden perinteenä ollut kaverin kanssa joululahjojen paketointi taitojemme näyttäminen, eli paketoimme lahjamme kimpassa ja vielä(kin) tuossa paketoimisen jalossa taidossa on paljon harjoittelemista. Viime vuonna päätettiin jo etukäteen, että ostetaan pullo punkkua siihen hommaan, jotta alkais paketointi sujumaan. Eihän se siihen mitään auttanut, mutta pieni humala siitä tais tulla.

Paketointipunkuksi valikoitiin tuttavamme (alkossa töissä) suosittelemana Brown Brothersin Everton. Meillä ei ollut muita kriteerejä punkun suhteen kuin noin 10e hintaluokka ja jotain molemmille uutta, jotta saadaan yksi uusi punkku maistettua. Punaviini on siis Australiasta ja oli hinnaltaan 10,49e. Rypäleinä viinissä on käytetty Shiraz(53%), Cabernet Sauvignon(33%) ja Malbec(14%), eli suht perus rypäleet mitä sekoitetaan useasti yhteen.

Alkon sivut kertoo, että kyseinen punkku on täyteläinen, karhunvatukkainen, kypsän karpaloinen jne. Mitähän mun viinimuistiossa lukee meidän arvostelun kohdalla.

Ulkonäköä ollaan kaverini kanssa arvostelu sanalla tummanpunainen, eli aika perus arvostelu meidän porukoissa punaviinistä. Tuoksun arvosteluun kaveri hakikin jo hieman vivahteita ja totesi heti pullon avattua, että kotiviiniltähän se tuoksuu. Viinissä oli hyvinkin voimakas hiivan tuoksu heti avattua, jätimme siis pullon dekantoitumaan joksikin aikaa. Paketoinnin ja kahvin juonnin jälkeen viini oli mielestämme tarpeeksi dekantoitunut ja kaadoimme lasilliset, tässä vaiheessa totesimme tuoksussa marjaisuutta ja tulimme taas siihen päätökseen, että se voi viitata siihen kotiviinimäisyyteen. Tuoksu oli kuitenkin parantunut huomattavasti.

Makuelämystä me arvioimme pehmeäksi, ehkä hieman mehumaiseksi, mutta ei kuitenkaan sellasta marjamehu-punaviiniä mitä jotkut muut on. Olimme molemmat sitä mieltä, että suutuntuma oli lämmin ja totesimme myös, että viini soveltuu erinomaisesti nautiskeluun, eikä tarvitse ruokaa seurakseen.

Tässä vaiheessa kaverille soitti yhteinen tuttumme Oulusta ja pyysimme häneltä puhelin konsultaatiota kertomalla ainoastaan viinin nimen ja mistä maasta se on. Vastaus tuli suoraan ja kuului näin : "Härkämäinen, mylvivä". Jäimme puhelun jälkeen maistelemaan ja etsimään härkämäistä mylvintää, mutta ei harmiksemme löydetty samoja piirteitä viinistä lainkaan.

Yhteenvetona olimme kaverin kanssa sitä mieltä, että viini sopii hyvin oheistoimintaviiniksi, ei vaadi täydellistä keskittymistä itse viiniin. Samalla totesimme, että todellakin hinta/laatu suhteeltaan liian kalliiksi hinnoiteltu ja samassa hintaluokassa Alkon hyllyt notkuu parempia punaviinejä. Viini oli kuitenkin ok ja tulimme siihen loppupäätökseen, että Brown Brothers Everton soveltuisi erittäin hyvin humalan hakuiseen juomiseen, mutta on siihen tarkoitukseen väärässä hintaluokassa. Kaikkihan me tiedämme, että jos humalan hakuista juomista harrastaa punkulla, ei sen pullon tarvitse maksaa yli 10 euroa.

Keskimaaston punkku, perus kamaa, mutta hinnalla pilattu. 60/100 pistettä.