Perjantaita.

Lasissani on Cono Sur Cabernet Sauvignon Carmenerea, punaista vuodelta 2009.

Kävin tänään hieman joululahjaostoksilla ja Mikkelissä yritetään kovasti tavoitella keski-Euroopan joulutori fiilistä. Mukava oli kojuilla kiertää, hyvät tuoksut leijaili nenääni ja voi pojat miten kovin tahdoin livahtaa punaviinille läheisen ravintolan puolelle. Olin autolla, joten tyydyin alkoholittomaan glögiin.

Blogin ulkoasua on nyt hieman muokattu ja mennään nyt tälläsellä yhdistelmällä hetken aikaa. En jaksa itsekään uskoa, että tämä tulisi jäämään värimaailmaltaan tänne, mutta toivottavasti nyt hieman edes helpottaa teidän lukemista.

Tuli tuossa maisteltua muutaman hyvän kaverin kanssa punaista kuusi pulloa ja juustoja jos jonkinmoista. Näistä ajattelin jotain pientä tarinaa tänne kirjoitella. Viimeistään joululomallani.

Uusia hankintoja

Käväsin tuossa hakemassa paikallisesta alkosta tilaustuotteeni. Eli kuvassa kaksi oikeanpuoleista pulloa. Keskellä Italialainen Ruffino Chianti joka on elämäni ensimmäinen litran viinipullo (jos ei nuoruuden omppupomppuja lasketa) ja myönnän, tämän ostopäätöksen tein erään viinimailin mainospuheiden perusteella. Viiniä kehuttiin joulupöytään sopivaksi, saa nähdä säilyykö sinne asti vai maistelenko aikasemmin. Tykkään pullon muodosta ja tuosta punoksesta.

Oikealla taas on Hurmio - Topi Sorsakoski punaviini. Espanjalainen, tempranillo rypäleestä tehtyä punkkua. Olkoon tämä minun kunnianosoitus Topin musiikkia ja elämää kohtaan. Muistelen useampia tapaamisiamme, hänen keikkojaan ja kuuntelen musiikkia kun tuon pullon korkkaan.

Vasemmalta löytyy sitten taas tätä mun hullua mielenkiintoa ja kokeilun halua. Paikallinen halpamarketti mainosti lehdessään Tinto De Verano punaviinijuomaa ja pakkohan sitä oli testiin purkki hakea. Odotukset ei kovin korkeat tuota kohtaan ole ja lähenkin sitä maistelemaan jossain vaiheessa mielialalla, että minkähänlaista kuraa tuo on. Katsotaan jos se vaikka yllättää positiivisesti. Espanjasta sekin juoma ja on valmistettu oikeasta(!) punaviinistä, johon on lisätty sitruunamehua. Olenhan minä halpoja (ja pahoja) punkkuja spritellä joskus kesäisin maistellut ja ne on ollut ihan ok, katsotaan miten tämä teollinen vastaava maistuu.

Blogin ulkoasu

Morjesta kaikille.

Sain viime postaukseen palautetta näistä blogini väreistä, joten kysynkin teiltä arvon lukijat mielipidettä. Lukijoiden takiahan näitä kirjoitellaan, joten tiedän mielipide on tärkeä.

Onko nykyiset värit hankala erottaa?

Onko lukeminen vaikeaa johtuen nykyisistä väreistä ja/tai fontista?

Onko jotain muuta mitä haluaisit sanoa ulkonäöstä?

Saatte antaa toiveita, risuja ja ruusuja?

En ole minkään sortin tietokone hifistelijä ollut enää vuosiin, joten tälläiset väri jne. jutut on hieman unohtuneita ja pyrin muutenkin pitämään blogini suht yksinkertaisena, ilman "turhia" ylimääräisyyksiä. Antakaa palautetta, lupaan ottaa kaikki huomioon ja jopa tehdäkin asialle jotain. Kiitos.

Mukavaa vkonloppua kaikille. Täällä se vietetään tällä kertaa ilman punaista lasissa tai muutakaan, mites siellä?

Arto Koskelon eli Viinipirun haastattelu

No niin...krapulat tai väsymykset on taas kärsitty. Koulutehtävät palautettu, joten on aika lupaamani ajankohtaisen haastattelun, joka on siis Arto Koskelon, eli Viinipirun haastattelu. Ajankohtainen siitä syystä, että Viinipiru ja lupa läikyttää kirja julkaistiin vasta.

Itse kun haastattelun sain mailiini ja luin sitä, niin naurahdin monessakin eri kohtaa, mutta myös huomasin, että haastattelun vastaukset vilisee viiniharrastajan viisauksia. Haastattelu tehtiin sähköpostitse, mutta odotan innolla sitä päivää kun jossain messuilla tms. pääsen vaihtamaan miehen kanssa livenä muutamia sanoja. Ehkä vielä jonain päivänä sekin onnistuu. Joten olkaapa hyvä, tässä Viinipirun haastattelu joka ei oo niin vakavaa tekstiä, sopii siis hyvin tämän blogin tyyliin.

Hei Arto, mitä lasissasi on tällä hetkellä?

Melko kelvotonta piemontelaista barberaa, jos totta puhutaan. Barberassa ei tulis olla näin soppamaista uutosta, mustanpuhuvaa hedelmää, nielussa tuntuvaa alkoholia, lattean korkeaa ph-arvoa ja maitosuklaista tammea naamioimassa rypäleen ominaismakua. Viiniä on työstetty kellarinpuolella oikein huolella. Ei haittaa, koska on mukava olla Japin savuisessa salongissa.

Sinulta ilmestyi Viinipiru ja lupa läikyttää nimeä kantava toisinajattelijan viiniaapinen. Minkälainen on ollut vastaanotto kirjasi suhteen?

Vastaanotto on ollut todella hyvä, mikä on ollut kivaa, koska ekan kirjan julkaiseminen on melko pelottavaa puuhaa. Hufstadtbladet-sanomalehden Joffe Borgström kehui opusta luettuaan sitä ilmeisesti kotonaan, mikä on hämmentävää, koska kirjoitin kirjan ärsyttämään Joffeja ja kaikkia muita syvästi kunnioittamiani vanhan kaartin viiniammattilaisia. Aina ei voi onnistua, mutta yrittää pitää.

Risuja tietenkin myös. Eräskin rouva nojasi seriffimäisin ottein tiskiin messuilla ja kertoi nuorelle miehelle mikä kaikki kirjassa oli pielessä. Taitto oli tehty aivan väärin. Kuvissa olisi pitänyt olla värejä. Pehmeät kannet eivät käyneet. Sisältöön hän ei ottanut kantaa, koska ei ollut lukenut vielä sanaakaan, enkä ole varma tiesikö hän keskustelevansa kirjoittajan kanssa, koska oli niin naamat. Kaadoin hänelle lasillisen lisää ja yritin pakkomyydä hänelle kirjan pölynimurikauppiaan ottein, mikä tarkoittaa tietenkin maassa matelua, pahan hajuisen hengityksen haistelua ja ilmaista niskahierontaa. Ei tullut kauppoja.

Kirjassasi käydään suomalaiset aakkoset läpite kirjain kirjaimelta. Monen kirjaimen kohdalla vaihtoehtoja oli varmasti monia, mutta entäs sitten hankalimmat kirjaimet, jouduitko viettämään unettomia öitä niitä keksiessä ja kuinka sujui jutun kirjoittaminen sanan keksimisen jälkeen?

X oli paha, samoin Z. Molemmista löytyy kyllä viinimaailman juttuja, mutta ihan kaikesta sitä ei viitsisi kirjoittaa, eikä etenkään jostain tuotemerkistä. Onneksi X oli Kreikan hienoimman punaisen rypälelajikkeen alkukirjain ja zetasta sai johdettua kiikkerän aasinsillan samppanjaan, josta on aina kiva turinoida. Kirjan anarkistinen rakenne salli tilaa luovuudella, mikä oli itse asiassa kait se syy, miksi halusin rakentaa sen epäaapismaiseksi epätietokirjaksi, kun palaset loksahtivat paikoilleen toukokuussa automatkalla Nîmesistä Lyoniin.

Viinikirja ei olisi viinikirja ilman suosituksia ja sinun kirjassasi suositeltavat viinit on alkon hintahaarukasta 10–20 euroa. Viinipiru blogia kun lukee niin viinit taitaa olla kalliimpia ja maailman matkoilla maistettuja. Juoko Viinipiru oikeasti Alkon 10–20 euron hintaluokan viinejä?

Juon tän hintaluokan viinejä paljonkin, melkein aina arki-illallisella, mutta yritän hankkia ne muualata kuin Alkosta, koska siellä asioiminen on mielestäni aavistuksen inhottavaa, koska en niin pidä Alkon myymälöistä. Välillä monopolin valikoimissa on toki tosi kivoja viinejä, joita ostan toisinaan useammankin pullon, kuten maan mainiota Travaglinia, mutta tilaan myös paljon kotiovelle ja toisaalta työn kiva puoli on se, että käsillä on koko ajan jotain maisteltavaa joltain taholta. Just nyt olisi franciacorta-kuohuviiniä Italiasta ja jääviiniä Kanadasta, huomenna pitäisi tulla joltain tyypiltä moldovalaista artesaaniautotalliviiniä, mitä ikinä se tarkoittaakaan.

Oliko tuosta hintaluokasta suositeltavien viinien löytäminen vaikeaa vai jouduitko karsimaan suuresta määrästä?

On se aika haastavaa, koska en pidä fruit forward viineistä, joissa pehmeys ja täyteläisyys ovat tärkeämpiä kuin rakenne ja luonteikkuus. Alkossa palvellaan kuluttajaa siinä mielessä just oikealla tavalla, että hyllyissä on enimmäkseen sellaisia viinejä, jotka sopivat monen suuhun. Ero on ehkä vähän sama kuin kaakaossa ja kahvissa. Tottumaton juoja ei pidä kahvin kitkeryydestä, mutta sitten kun siihen tottuu, se on menoa. Meillä on kulttuurissa tapana opetella kahvin juominen jo teini-iässä. Jos viini opeteltaisiin samoihin aikoihin, Chile ei olis markkinajohtaja.

Suositellut viinit on esitelty hauskaan ja maanläheiseen tyyliin, kuinka esiteltävät viinit valikoituivat?

Mulla on näppituntuma Alkon perusvalikoiman viineistä. Pyysin maahantuojia lähettämään tiettyjen kategorioiden viinejä, jotka maistelin sitten rinnakkain sokkona. Niistä valikoitui viinit, joista jotkut yllättivät myönteisesti, toiset pettivät odotukset. Esimerkiksi Lehmann Barosso Shiraz oli paljon parempi viini kuin muistin. Ennakkoluuloja on hyvä tarkistaa aika-ajoin niin väkivaltaisella tavalla kuin vain on mahdollista. Se tekee hyvää.

Kirjasi kappaleessa Yököttävät viinit kerrot kaksi huonoa viinikokemustasi, toisen Venäjältä ja toisen Vietnamista. Voitko paljastaa meille suomalaisille jonkun huonon kokemuksen mikä on tapahtunut täällä Suomessa?

Menin kerran Lappiin etsimään elämyksiä, minkä vuoksi ajoin tietenkin koko Suomen halki Helsingistä Nuorgamiin pienellä urheiluautolla. Kammottavin viini ei tullut vastaan Lapissa, vaan Pohjois-Pohjanmaan Pyhäjärvellä, jonka ainoan hotellin ainoa punaviini tuli kuuden litran laatikkoviinistä, johon edes tuottaja ei ollut kehdannut laittaa nimeään. Viini oli keittynyt kylmälaitteiden kuumuudessa juomakelvottomaksi, mutta koska paikallinen örkki oli jostain syystä juuri sotkenut baaritiskin, WC:n ja monet muutkin paikat tuoreella verellä, en pitänyt viinielämyksen vaillinaisuutta katastrofaalisena, vaan join koko lasin kiltisti yhdellä kulauksella. Kyseinen hormoneja syönyt nuorimies yritti tietenkin myöhemmin hyökätä kapakan ainoan eteläsuomalaisen kimppuun ilmeisesti vaistonsa ohjaamana, mutta paikalla ollut vanhempi mies, joka ei osannut enää puhua, koska hänen päähänsä oli tippunut kaivoksessa iso kivi, auttoi harhauttamaan humalikkoa sen verran, että jo ennestään verinen ovi saatiin teljettyä takalukkoon, örkki ulkona, ja juomingit saattoivat jatkua.

Viinipiru blogi ja viiniTV on ollut suosittuja jo vuosia. Nyt tuli kirja, radiossa olet vieraillut säännöllisin väliajoin puhumassa ja maistamassa viinejä. Mitä seuraavaksi? Onko jo uudet suunnitelmat käynnissä?

On kyllä jotain pientä aina, mutta keskeneräisyyksistä puhuminen on vähän sellaista, että yritän olla sortumatta siihen. Muuten saa kuulla kuittailua koko loppuelämänsä, kun kokkailuohjelma Jani Sievisen, Mikko Alatalon ja Anssi Kelan kanssa ei sittenkään onnistunutkaan.

Vietät ilmeisesti suht kiireistä elämää. Ehtiikö Viinipiru rauhoittumaan muulloin kuin kesällä laiturin nokassa? Ja mitä löytyy lasista silloin kun muut kiireet jää taakse?

Matkustan aika pajon, mutta siitä ei tule sellainen olo, että olisi kiireinen, koska tykkään siitä. Kun pääsen järven rannalle vain olemaan, lasissa on aika usein esimerkiksi tuoreen vuosikerran hyvän tuottajan Langhe Nebbioloa, jonka hedelmä on puhdaspiirteistä, hapot piukkoja ja tanniinit niin hienojakoiset, että nousevat ikeniä pitkin itkuhermoon saakka.

Oletko enemmän valkoviini vai punaviini ihminen? Vai kenties jotain muuta?

Pidän molemmista. Suosikit heittää häränpyllyä, mutta viimeiset pari vuotta olen tykännyt suht täyteläisistä ja intensiivisistä valkoviineistä ja melko hapokkaista ja eleganteista punaviineistä. Outo yhdistelmä, jos totta puhutaan. Mulla on melko halpa maku, koska arvostan fokusta ja puhtautta enemmän kuin hedelmän painoa ja viskositeettia. Silloin ei tartte tuhlata rahojaan Tignanelloon. Tammen kanssa olen jatkuvasti varpaillani. Yleensä jos sen maistaa, sitä olisi voinut käyttää varovaisemminkin. Viini on herkkyysbisnes, ei voimalaji.

Onko Viinipirulla muita ”paheita” kuin erilaiset viinit ja kuohujuomat?

Paheet kaunistavat rumaa miestä. Hyvä ruoka lienee niistä ilmeisin. Olutharrastusta yritän käynnistellä pikkuhiljaa opettelemalla erilaisia tyylejä. Viskeistä en tajua vieläkään mitään. Tupakkaa tykkäsin polttaa aikaisemmin, mutta siitä saa syövän, joten lopetin. Pilvestä tulee vain tahmea olo. Pysyttelen viinissä.

Tykkäätkö blogia kirjoittaessa naukkailla viiniä? Käykö sinulle niin, että kirjoittaminen unohtuu ja uppoudut hetkittäin pelkkään viiniin?

Yhdellä kaverillani on paita, jossa lukee englanniksi ”tosiystävä ei anna kaverinsa blogata humalassa”. Viiniarvion kirjoittaminen kolmannen lasin jälkeen on melko tönkköä touhua. Suukaan ei enää maista. Pitää olla varovainen kun kirjoittaa viiniarviota, etenkin silloin jos viini on tosi hyvä, koska sitä tekisi mieli juoda ahnaammin. Viini maistuu parhaimmalta silloin kun sitä ei juo koko pullollista. Aika harva viini on krapulan väärti, vaikka melkoisen monet hiprakan arvoisia ovatkin.

Entäs kirjaa kirjoittaessa? Keräsikö lasinkeräys firma jo suoraan oveltasi tyhjät pullot vai jatksoitko itse viedä ne kauppaan? Eli toisin sanoen maistuiko viini kirjaa kirjoittaessa?

Tuon kirjaproggiksen aikana aika suuri osa viinistä meni viemäriin, koska avattuja pulloja oli paljon, Se oli sellainen maanisuutta tavoitteleva kolmen kuukauden rypistys, että viininnautiskelulle ei ollut niin paljon tilaa. Mä tykkään juoda viiniä illallisella, mutta sillon jos pitää kirjottaa/editoida tekstiä sen jälkeen, viinipäissään tekee järjettömän hienoja korjauksia ja sotkee rakenteen ja rytmin, koska ei enää hahmota kokonaisuutta. Kokeiltu on.

Pikkujoulukausi on alkanut ja baarit on täynnä työkavereittensa kaulassa roikkuvia ihmisiä. Voisitko suositella jonkun hyvän pikkujouluviinin, jolla näin ei tapahtuisi? Onko sellaista? Pidetään hintaluokka samana kuin kirjassasi.

Sen täytyisi olla erityisen vastenmielinen viini, jotta sitä ei pystyisi nauttimaan, jotta näin ei tapahtuisi. Suosittelisin jotakin poikkeuksellisen edullista sauvignon blancia uuden maailman valikoimista. Taskulämmin Törley-kuohari toimii myös.

Joulukin saapuu, laitappa tiskiin suositukset joulupöydän juomista, perinteisen suomalaisen joulupöydän juomista.

Kinkun kanssa täyteläinen valkoviini toimii paremmin kuin punaviini, vaikka yleensä luullaan, että liha vaatii punkkua. Esimerkiksi tää eteläafrikkalainen toimii joulupöydässä, kunhan kaikkein etikkaisimmat sillit jätetään pois laskuista: Bellingham The Bernard Series Grenache Blanc Viognier. Possu ei juurikaan pidä tanniineista, joten punkun kanssa kannattaa suosia hedelmäistä ja suhteellisen kevyttä, jonka voi nautiskella pikkasen viilennettynä. Opuksessakin esitelty Drouhinin Moulin-à-Vent toimii, mutta kyllä ne merlot-vetoiset hedelmäpommitkin toimii, jos sellaisiin on mieltynyt. Olut toimii joulupöydän sapuskojen kanssa kukaties parhaiten, mutta siinäkään ei kannata hirttäytyä markettilageriin, vaan panna lasiin vaikka skotlantilaisten nuorten miesten panemaa Brewdog 5 a.m. Saintia, joka löytyy handellista.

Ja vielä loppuun Viinipirun suositukset vuoden vaihteen juhlintaan?

Mitä vain maistuvaa hyvässä seurassa, kunhan se on tarpeeksi kylmää vastaamaan tammikuun paukkupakkasia. Uusivuosi on melko turha juhla, mutta niin ovat joulu, juhannus, pääsiäinen ja kaikki syntymäpäivätkin, jos asiaa oikein ajattelee, joten samapa tuo. Poks ja ääntä kohti!

Sorryy...

Haastattelun julkaisu siirtyy valitettavasti huomisiltaan. Kiitokset tästä pienoisesta viivytyksestä kuuluu varhaiskasvatuksen esseelle (joka olis saatava palautuskuntoon), pienelle eilis illasta johtuvalle väsymykselle, keittiössä odottavalle pitsalle ja kylmälle limulle (jotka houkuttelee enemmän kuin koneella istuminen).

Musaa ja punaviiniä.

Tänään on siis Francinen keikka täällä Mikkelissä ja perinteinen tapaskerhon kokoontuminen. Tapaskerhohan on saanut nimensä Tapas punaviinistä, joka on halpaa espanjalaista ja jopa ihan juotavaa punkkua. Tapaskerho ei ehkä ole samassa vedossa kuin joskus vuosia sitten ja on tainnut monesti vaihtua se juotava punaviinikin, syiksi perustajat kertoivat esim. närästyksen jne. Veikkaan, että se oli paska puhetta, hah. Kuitenkin tänään hyvää seuraa, kavereita, mukava nähdä bändin jätkiä pitkästä aikaa, jutella jääkiekosta (kerrankin oma kannattama tiimi on paremmin sijoittunut kuin lahtelaisten) ja tietenkin loistokasta rokettia ala Francine. Huomenna raapasen ja yllätän teidät kaikki hyvinkin ajankohtaisella haastattelulla täällä blogissani, kunhan krapuloiltani kykenen sen kirjoittaa puhtaaksi.

Mutta tässä blogini lukijoille hyvää pyhäinpäivää Francinen tahtien saattelemana.

Sekalaiset "Arviot" Vol.2

Jaahas...alkossa on taas käyty ja muutamat pullot ostettu. Viinipirun kirjan ensimmäinen suositeltu puanviini on kaapissa odottamassa, eli ostin pullon Yhdysvaltain Cycles Gladiator Syrah punaviiniä. Tulevana vkonloppuna on taas Francinen keikka ja niinkuin perinteisiin on jo vuosia kuulunut, niin nautimme pullon punaista alkuillasta ja tällä kertaa valikoitui eräs alkon uutuuksista. Pullo oli jotenkin rock henkinen, joten sopii tälle bändille täysin, Radio Boca Tempranillo. Näistä viineistä jotain tulevina kertoina.

Selataanpa siis viinimuistiota ja katsellaan löytyiskö sen sivuilta lisää uunotettuja, jotka oon saanut "arvostelemaan" jonkun maistellun viinin sinne. Kyllähän sieltä vielä löytyy ja suht tuorekin tapaus. Muutamia vkoja sitten paikallisessa juottolassa oli keikalla 30-vuotta sitten perustettu rockabilly bändi Outsiders. Sinne siis oli suuntamme ja sitä ennen kaverin kämpillä nautiskeltiin hieman punaviiniä.

La Fonda Cabernet Carmenere on eräältä kaverilta saatu pullo. Annoin hänelle vanhan 8-bittisen nintendon muuntajan ja sain vaihtokaupassa pullon punkkua. Chileläinen, reilun kaupan ja eettisen kaupan punaviini kirvoitti kaverini ennen keikkaa mm. seuraavanlaisiin "arvioihin".

Ulkonäkö: Marjamehun värinen

Tuoksu: Ei muista.

Makuelämys: Painava ja väkevän oloinen. Silti kevyen oloinen, mutta ei mikään herkku.

Lopun yhteenvedon kohdalle on kaverini raapustanut, että aikas kuraa ja ei enää.

Joten ei siis kaverin mieleen tämä viini. Omasta mielestä tää oli ihan ok punkku, mutta ei varmaan tarvii toisten kuitenkaan ostaa. On maistettu ja muistioon kirjattu.

Toinen maistetuista punkuista oli Tallinnan reissulta tuoma The King Of Rock 'n Roll, jonka bongasin tänään myös alkon hyllystä täältä Mikkelistä. On siis alkon tilausvalikoiman tuote, jota oli otettu hyllyyn useampi pullo täällä. Liekkö joululahja ideassa vai muuten vaan. Kuitenkin tästä viinistä samainen kaverini kirjoitti näin.

Ulkonäkö: Kuninkaan veri

Tuoksu: Miellyttävä, pehmeähkö

Makuelämys: Pehmeä, kiva, suunmakuinen, rento, hieman pirskahtava.

Yhteenvetona kaveri on sanonut viinin olevan aikas bueno! Hieno seurusteluviini joka toimii.

Itse taas pidin tätä viintä hyvinkin mehumaisena, vetisenä "litkuna". Pullo on hieno ja Elvis on kingi, mutta viininä tämä ei kyllä kovinkaan kaksista ollut. Jos pitää mehumaisista ja todella helpoista juotavista, niin sellaisille varmaankin toimii. Jos verrataan tuohon aikasempaan, niin siinä oli paljon enemmän luonnetta ja makua kuin tässä. Mutta hyvinhän nuo maistui, jopa yhteinen kaveri joka ei viiniä diggaile, mutta on sitäkin kovempi Elvis diggari saatiin maistamaan tätä.

Onko Kaiken Malbecista kaikkeen?

Kuva Alkon sivuilta

Eihän siitä ole, mutta moneen siitä kyllä oli. Mihinkä kaikkeen tätä viiniä yritin yhdistää? Ruokaan tietenkin, kirjan lukemiseen, blogin kirjoittamiseen, niinku olette ehkä jo lukeneet täältä ja tietenkin unohtamatta pelkkaa naukkailua, tissuttelua.

Kaiken Malbec tulee Argentiinasta, Mendozan alueelta. Nimestään huolimatta, se ei ole täysi Malbec punaviini vaan sekaan on tujautettu 5% Cabernet Sauvignon rypälettä. 

Korkkasin pullon 26.10.2012, eli neljä päivää sitten. Tämän punkun voimin kirjoittelin tätä blogiani, muistaakseni rapujuhlat 2012 jutun, mikä mielestäni suhteellisen onnistuneesti kertoo todellisen tarinan niistä juhlista. Tuosta jutusta olen saanut myös mukavaa palautetta, joten kiitos niistä.

Tuona päivänä satoi ensilumi tänne Mikkeliin, se on vieläkin maassa. Tuleekohan se talvi jo nyt? Samana päivänä myös koiramme koetteli hermojani, mulla oli ihan perkeleen tylsä päivä kun koiran ja kahden kissan kanssa kämpillä yritin keksiä jotain mielekästä tekemistä. Siinä vaiheessa monesti käännyn viinikaappini puoleen ja aina sieltä jotain mielekästä on tähän asti löytynyt. Onneksi myös tälläkin kertaa.

Naukkailuun ja tissutteluun viini oli ihan passeli, siinä on makua ja voimaa. Lämpöä toi korkea alkoholipitoisuus mikä ei kuitenkaan naukkaillessa häirinnyt liikoja. Blogin uudelleen herättämiseen ja juttujen kirjoittamiseen se oli myös erittäin sopiva uusi tuttavuus. Ei kuitenkaan siinä määrin, että lähtisin tällä uudemman kerran juttuja kirjoittelemaan, siihen löytyy kyllä parempiakin ja pidän aina uusien viinien mukaan otosta.

Kaiken Malbec ja ruoka. Viiniä siis oli jo lasissani, alkoi nälkä hiipimään ja muistin, että jääkaapissa on eilen tehtyä makkarakeittoa. Tämän yhdistävän ruoka"tutkimukseni" jälkeen voin kertoa, että Kaiken Malbec punaviini ei sovellu nautittavaksi makkarakeiton kanssa! Syynä tähän on se, että viini maistui aivan banaanin kuorilta, jonka jälkeen maun otti kokonaisuudessaan valtaan se korkea alkoholiprosentti. Huh, mikä kokemus, mutta tutkimukset välillä on sellaisia.

Tahdon nostaa kuitenkin parhaimmaksi kokemukseksi tuon kirjan lukemisen Kaiken Malbecin kanssa. Luin siis Viinipiru ja lupa läikyttää kirjaa eilen illalla ja nautin neljä päivää sitten korkkaamaani punaviiniä. Alkuun viini kylmänä ei oikein toiminut, mutta lasissa lämmetessää alkoi toimimaan. Viini toimi jopa pelastuksena, kun kirjan luvussa Terroir Viinipiru karkaa sosiologian puolelle,(tarkoituksella ja johtuen ilmeisesti aikaisemmasta koulutuksestaan) muistuttaen erittäin paljon ja pahasti minua oman alani tenttikirjoista. Hetken luulin jo lukevani omia tenttikirjoja, mikä toisaalta punaviinin kanssa oli ihan mukavaa touhua, mutta sitten onneks tajusin lukevani loistavaa viinikirjaa ja huomasinkin kohta kirjan loppuvan. Eli tätä viiniä voin suositella kirjan lukuviiniksi ainakin, en tiedä johtuiko se kirjasta vai viinistä ja olisko siinä toiminut mikä viini tahansa. Tällä kertaa kuitenkin minun pelastukseni oli iso lasillinen Kaiken Malbec punaviiniä.

sekalaiset "arviot"

Kesän ja viime kuukausien aikana on tullut maisteltua viinejä monissa eri yhteyksissä. Harmittavan monesti niistä on jäänyt viinimuistioon just sillon kirjoittamatta, joten muistioni ei tällä hetkellä taida olla ihan ajantasalla ja joidenkin osalta muistot on niin hataria, että muistion sivut ei juuri ole täyttyneet. Tästäkin huolimatta kirjoittelen tänne muutamat "arviot" muistostani.

Pihamaan ViherKuohu on siis suomalaista kuohuviiniä. Pihamaan viinitilalta, joka sijaitsee Kalkkisen kunnassa ja jossa kävin joskus kesällä. Tämä lipitettiin sukulaisten kesken illan istujaisissa, kun tiedän tätini olevan kuohuvien ystävä, niin vein mukanani jotain hieman erilaista. Sellasta kellertävän vihertäväähän se oli ja maultaan aika jees. Ei ollut liian makea, mutta ei myöskään liian kuiva. Kuivat kuohuvat ei todellakaan ole omaan makuun, mutta tää oli jees.

Michel Torino Cuma Malbecin olen näköjään muistioni mukaan lipannut syyskuun alussa, kun koulu on jo alkanut ja syksy on saanut taas maistelemaan. Viini natsas aika hyvin syksyiseen maisemaan, ilmaan ja fiilikseen koska tuoksultaan se muistutti maata ja syksyistä. Vai liekkö sitten johtunut tuo "arvio" juuri noista muista tekijöistä? Samalla kun oon istuskellut tietokoneella katsoen frisbeegolf videoita, seikkaillen facebookissa ja viiniä lipittäen myös hieman arvioinut viinin makua. Mielestäni tämä punkku on ollut hyvin perus, eikä oo sen suurempia hurraa huutoja nostattanut. Ok punkku siis, jota ei lienee tarvii ostaa uudestaan.

Kuvan punkun ostin kesällä Tallinnan reissulta ja sehän maksoi hurjat 3,45 euroa. Tämän punkun otin mukaani eräälle mökkireissulle monen muun punkun ohella. Tämä jopa oli yksi niistä mikä tuli juotua, eikä tarvinnut kotiin kantaa. Viinimuistioni kertoo tämän kohdalla seuraavaa.

Ulkonäkö: Uskoisin olleen punainen.
Tuoksu: Varmaan muistutti punaviiniä.
Makuelämys: Oli varmaan perkeleen hyvää ku puol pulloa löytyi vielä aamulla.

Juomatapahtuma, mikä selittää nämä kaikki epämääräiset arvostelut kertoo seuraavaa. Aamuyön tuinteita kaverin kanssa naukkailtu punkkua samalla kun ollaan polteltu sikaria. Mökillä oli siis sellainen pieni paviljonki jossa sikarimiehet kokoontui käryttelee kunnon sikareita ja siellä istuimme kaverin kanssa aamu kahdeksaan, joten kunta on ollut hyvä. Loppuarvosteluun on vielä raapustettu seuraavaa.

Hinta/laatu: Väittäisin, että tuohon hintaan hyvä.
Yhteenveto: Sopiva aamuyön pullo, ei tuhlattu kalliimpaa.

Tällaista tällä kertaa. Jätin muutamat sekalaiset arviot vielä seuraavalle kirjoituskerralla ja uskoisin, että noita sekavia "arviointeja" vielä ilmestyy muistioni sivuilla lisää.

Rapujuhlat 2012

Monien vuosien ja vielä useampien puheiden jälkeen tänä vuonna pääsin rapujuhliin muutaman hyvän kaverin seurassa. Mulle jäi arvatenkin viinien hankinta, joten ajattelin lähteä omalta mukavuus alueeltani pois ja hankkia valkoviiniä, ku eiks se paremmin toimi rapujen kaa?

Menin siis paikalliseen alkoon, esitin perinteisen ensikysymyksen myyjälle, eli oletko viini-ihmisiä? Tällä saa tietää aika nopeasti onko myyjä viineistä yhtään perillä vai esittääkö vain, jotta saa myytyä jotain. Tällä(kin) kertaa natsas ja myyjä oli perillä. Lähdimme kävelemään kohti viinihyllyjä ja matkalla sanoin, että rapujuhliin kaksi valkkaria, joista toisen pitää olla Rieslingiä ja vielä oikein saksalaista sellaista. Myyjä johdatteli hyllyjen väliin ja mukaani lähti Schloss Schönborn Riesling Trocken 2010 ja Les Fumees Blanches Sauvignon blanc.

Tässä kuvaa illan päätähdistä meidän kaikkien ystävien lisäksi. Tämä kuva on otettu ensimmäisestä kattauksesta, jolloin isäntä vielä jaksoi ravut asetella nätisti ja me muut juhlijat olimme vielä tolkuissamme. Ravut oli kaverin itse pyytämiä ja niitä tais olla lähemmäs 70 kappaletta ja meitä syöjiä oli viisi, joista yksi tais napostella vain kaksi tms. rapua. Joten maisteltavaa meille riitti noissa herkuissa. Oli ne kyllä perkeleen hyviä. Iso kiitos pyytäjälle, eli isännälle ja muilla juhlijoille.

Oikealla taasen illan päätähtien kanssa myös parit kyytipojat, eli aikasemmin mainitut valkoviinit. Pitäiskö niistäkin jokunen sana täällä mainita vaikka nimi onkin punaviinisalonki? Joten mennäänpä siis viinimuistioni sivuille ja katsotaan miten kaverini pienessä sievässä on viinejä kuvaillut. Mulla on tapana ottaa viinimuistio nykyään mukaan jos vien jonnekin viiniä ja tiedän, että se tuhotaan porukalla sillä kertaa pois. Jäätävän arvioitsijan roolin saavat silloin kaikki muut paitsi minä.

Les Fumees Blanches Sauvignon blanc tuleepi Ranskan maalta ja on 100% Sauvignon blanc rypäleestä tehtyä niinkuin nimestä voi päätellä. Muistini mukaan tämä viini ei ollut niin toimiva kuin seuraava, joten kurkataanpa kavereitten arvioita muistiosta. Ulkonäön kohdalla lukee, lievästi Lauri Tähkä, eli hieman halvaantunut. Tuoksua on kuvailtu ammoniakilla ja makuelämys on kirvoittanut kaverini kuvailemaan viiniä bensihypyksi ilman köyttä. Terävämmäksi kuin Rieslingissä, homettakin on aistuttu ja sitten kuitenkin ei maistu miltään. Ainut naispuolinen juhlija on kuvannut viiniä kusenväriseksi, sanoilla mieto virtsan sävy. Arvosteluista voi siis päätellä, että tämä viini ei ollut alkon myyjältä ihan onnistunut suositus ainakaan meidän porukkaan.

Jostain syystä tämä kuva on väärinpäin, mutta niin oli vinksallaan rapujuhlat ja varsinkin juhlijat, joten annettakoon se anteeksi. Mennäänpä siis seuraavaan valkkariin.

Schloss Schönborn Riesling Trocken on siis Saksasta ja Rheingaun maineikkaalta viinialueelta.(tässä vaiheessa kirjoittamista suutani kuivaa, joten otan huikan lasistani) Illan isäntä kuvaili viinin väriä sanoilla kirkas, mutta tokas samantien perään, että vitustako tästä tietää kun on harmaa lasi. Eräs viineistä tietämätön seurueen jäsen kuvasi tuoksua kiljumaiseksi, mutta tämä on ehkä se ensimmäinen huomio valkkarista jos niitä ei juo ja kiljua on joskus tullut siemailtua. Löytyi sieltä tuoksuun myös rypäläinen, mutta arvatenkin ei saman ihmisen suusta. Makuelämystä on kuvailtu pirskahtelevaks, hyväksi (tai sit oon kännissä) sekä sanoilla en tiedä enteileekö oksennusta, mutta sappi tuli suuhun, eli ei siis sen seurueemme jäsenen juttu. Naispuoleinen kertoili, että aina vois olla vähän nuorempi, suomalainen ja loistava. Kerrottakoon, ettei rapujuhlat ollut minkään vanhuksia vihaavien rasistien juhlat.

Illan valkoviinit on siis "arvioitu". Isännän ohjeesta otin myös pullon punkkua mukaan, jotta saamme päämme sekaisin. Tällä kertaa kaapistani valikoitui mukaani Alamos Tempranillo. Tämä nautittiin siis rapujen ja valkkarien jälkeen seurustelu juomana. Viini on loisteliaalta Mendozan alueelta Argentiinasta, joka on edelleen oma lemppari maa tällä hetkellä. Ulkonäöstä on ytimekkäästi todettu Thank God is red (seurassa oli siis muitakin punaisen ystäviä minun lisäksi). Tuoksu on heti ollut miellyttävämpi valkkarien jälkeen ja tuhdimpi. Makua on kuvattu marjaisaksi ja muisteltu mummolassa vierailuja. Isäntä tahtoi myös ohjeistaa meitä muita, punkku kannattaa juoda kylmänä, se käy päähän kuin metrihalko. Tuon voin suoralta kumota, lämpimänä makua on enemmän, mutta päähän käynti ei ainakaan kärsi. Naisjäsen alkoi ilmeisesti olemaan jo hyvässä nousussa kun kuvaili viiniä helvetin punaiseksi, erittäin raikkaaksi ja hyväksi sekä siemenmäiseksi...jonka kyllä heti perään korjasi tarkoittavan chileläistä. Näin on siis ravut ja viinit lipitetty. Ilta oli erittäin mukava, herkullinen ja erittäin humalluttava.

Kuvassa taustalla näkyypi tasavalta viinapullo joka hoiti pakollisten rapujuhlien snapsien virkaa...suht kylmänä joo, mutta suoraan pullosuusta. Paikalliset tavat.

Etualalla isännän seitsemän tähden Metaxa pullo, jota oli pakko maistaa ihan sen takia, että sen yhtenä raaka-aineena käytetään muscat viiniä, joten liippaa siis aihetta tämäkin. Maku oli yllättävän miellyttävä, pelkäsin jotain konjakin ja viskin sekaista kuraa koska en voi sietää kumpaakaan. Metaxa oli aika pehmeä, makea ja miellyttävä. Siltikään en taida noihin teräviin lähteä vaan nautin lasista kulauksen Kaiken Malbecia, jonka voimin tämä juttu on huterista muistikuvista, valokuvista ja viinimuistiosta raapustettu.

Uudelleen tuleminen.

Tervehdys lukijat.

Blogi on ollut hiljainen useamman kuukauden, enkä edes lähde selittelemään syitä kun suurin syy taitaa olla oma laiskuus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö täällä olisi viinejä nautittu, ostettu ja niistä luettu. Toisin sanoen harrastettu on.

Tällä kertaa uuden tulemisen aloitan ihan polttavalla ajankohtaisella aiheella. Arto Koskelon Viinipiru ja Lupa läikyttää kirjalla. En tule arvioimaan sitä sen suuremmin, koska olen vasta lukenut sivulle 138 kyseistä opusta, mutta mielekkyydessään kirjaa voin suositella kaikille viineistä kiinnostuneille ja ei niin totisille lukijoille. Kritiikkiä on annettava useista tavutusvirheistä, jotka särähtää silmään joka kerta ja myös muutamat lauseet on tulleet tuplana kirjan sivuille. Tämän kritiikin esitin Viinipirun facebook-sivuilla ja sain siihen itseäni tyydyttävän vastauksen.

Vasemmalla kirjan taidokas kansikuva. Yksinkertaisuus on kaunista ja toimivaa, niin myös tämän kirjan kohdalla, niin kannessa kuin sisäsivujen kuvituksessa.

Vasemmalla taasen on omistuskirjoitukset, jotka sai ennakkoon tilaamalla kyseisen teoksen. Jos et ennakkoon ehtinyt kirjaa tilaamaan, niin suosittelen viimeistään joulupukin konttiin kirjan hankkimaan. Menee joulunpyhät mukavasti naukkaillen ja lueskellen.

Eilen illalla koin sen ahaa elämyksen mitä kirjan sivuilla useasti kehotetaan, eli täytä lasisi, nauti hyvää viiniä ja lue tätä kirjasta. En kuitenkaan tarttunut pulloon vaan sain idean, että taidan maistella kaikki nuo kirjassa Viinipirun mainitsemat viinit, mitkä on siis joidenkin kappaleiden lopussa esitelty. Tsekkasin juuri alkon sivuilta, että ensimmäistä Cycles Gladiator Syrah punaviiniä olisi täältä toisesta alkosta saatavilla, mutta ensilumi tais tehdä tepposet mattimyöhäiselle jolla on vielä kesäkumit autossa. Joten henkeni uhalla en lähde tänään sitä viiniä hakemaan vaan taidan maistella kaapistani jotain muuta.

Joten tästä lähtee taas tämän blogin uusi tuleminen...taidan jo valmiiks kirjoitella jutun jos toisenkin jostain viinimuistioni kätköistä. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Viinipiru ja lupa läikyttää.

Hiljaista on täälläkin pidellyt. En kuitenkaan ole unohtanut täysin viininjuomista, aiheesta lukemista ja aiheesta paasaamista omalle kaveripiirille, joten jotain kuitenkin on tapahtunut vaikka en täällä olekaan raportoinut.

Kesän kotimaiset viinitila käynnit meni ihan plörinäks, osittain omaa laiskuuttani, osittain sain välillä aika nihkeitä vastauksia maileihini. Onko tosiaan niin, että suomalaiset viinitilat ajattelee rahaa ja kaikki esittelyt jne. tapahtuu ainoastaan vain ryhmille? Ymmärrän tietenkin tämän, mutta en jaksa uskoa, että meitä yksin tilaan tutustumaan tulevia kuitenkaan ihan perkeleesti kesään mahtuu.

Sitten aiheeseen...viinipiru blogin kirjoittaja Arto Koskelo on saanut kirjaprojektinsa päätökseen ja tuleva kirja on jo ennakkoon tilattavissa. Tämä kirja on ehkä mielenkiintoisin viiniaiheinen julkaisu ja odotan innolla sitä päivää kun se postiluukusta tipahtaa. Joten kipin kapin ennakkoon tilaamaan, joillon säästät neljä euroa ja taidettiinpa siihen lupailla signeeraustakin. Toivottavasti painos on sen verran suuri, että tätä kirjaa riittää myös joulupukin konttiin, koska tässä jos missä on loistava lahjaidea viineistä pitäville, niistä kiinnostuneille tai muuten vaan kirjahyllyyn jonkun hyvän kirjan tahtoville.

Syksy on koulussa aika hiton kiireinen ja rankka, mutta yritän muistaa tännekin aina aika ajoin jotain kirjoitella.

Vkonloppuna viinipeliä, punaviiniä, kuninkuusraveja.

Tuleva vkonloppu on odotettu ja tulee olemaan varmasti mukava. Tähän on montakin eri syytä. Täällä on kuninkuusravit, jonka takia serkkuni ja kaverini tulee vkonlopuks tänne suunnalle ja tarkoitus olis hieman pelailla pleikkaa, nauttia reilusti punaviiniä sekä näillä näkymin herkutella myös juustoilla, unohtamatta raveissa käymistä ja pieniä toto yrityksiä.

Samoiten jossain välissä olis tarkoitus ottaa erä jos toinen viinipeli nimistä lautapeliä. Paljon siis mukavaa tekemistä, hyvää syömistä sekä juomista ja mikä tärkeintä hyvää seuraa. Kysymys kuuluukin teille arvon lukijat, että onko kellään kokemusta tuosta viinipelistä? Ainakin mitä lueskelin ohjeita niin kuulosti ihan hauskalle ja varmasti ajankulutukseen sopivalle pelille.

Kerron sitten ens vkolla, jos sitä pelattiin että minkälainen oli ja muutenkin hieman meidän punkuista ja ruuista. Nyt siivoomaan, että tänne kämppään kehtaa vieraita päästää. Vkonloppuja kaikille.

Jokkeri ja pullot

Luin tuossa just hetki sitten Jokkeri ja pullot blogin loistavan ja ytimekkään tekstin. Tässä tekstissä Jokkeri avaa hieman näitä viini arvostelijoita ja kritisoi varmasti suurinta osaa alkossa asioivia viinin kuluttajia. Mutta teksti on loistava, ytimeikäs ja täyttä asiaa, joten sen takia vielä tänne tällänen lisäpostaus tälle päivälle, jos vaikka joku bongaa uuden blogin ja tekstin tätä kautta. Suosittelen lukemaan kyseisen tekstin.

Aina on hyvä päivä ostaa lisää punkkua.

Viime aikojen maistelut on jäänyt valitettavan vähälle, mutta aina on kuitenkin hyvä pitää silmät auki ja korvat höröllä uusien tuttavuuksien kannalta. Ja aina on hyvä päivä ostaa lisää punkkua vaikka sitä ei just sinä päivänä joisikaan.

Lueskelin tuossa joku aika sitten Pullon henki nimistä loistavaa ja ytimekästä blogia ja sieltä bongasin toisen tän päiväsistä punkuista. Tänään työpäiväni päätteeksi kävin hakemassa pullollisen tuolla blogissa kehuttua Prado Rey punaviiniä. Katsellaan millon itse pääsen sitä maistamaan ja sopiiko se mun suuhuni. Voi olla, että tämä tulee tapahtumaan kuninkuusravien aikaan tai sitten kuun lopussa ku on ollut suunnitelmissa perinteinen mökkivkonloppu kaverin mökillä.

Etsiskelin Hecula punkkua hetken alkon hyllystä, mutta sitä ei siinä alkossa ollutkaan vaan ainoastaan toisessa, joten hylkäsin sen viinin oston. Kuitenkin mieli teki ostaa myös toinen pullo kaappiini ja päätin, että se on Argentiinasta koska se edelleenkin näyttelee vahvasti tämän hetkistä lempimaatani. Olis ollut paljon valinnan varaa ja paljon itselle uutta, mutta päädyin Trapiche Cabernet Syrah punkkuun, koska tätä yhden pullon vain maistaneena ajattelen, että tämä on hinta laatu suhteeltaan loistavaa. Aika näyttää, että onko tämä toinen pullo yhtä hyvää ja saako vielä suupieleni nousemaan ihmettelevään hymyyn vai oliko se vaan joku hetkestä tai tilanteesta johtuva harha aikaisemmin.

Päivittelin samalla myös viinimuistiooni muutamat aikaisemmat ostot. Näitä on Kööpenhaminen lentokentältä Bouchard Pere&Fils Reserve 2009 punaviini, jonka vaan nopeasti koppasin, jotta saan loput Tanskan rahat käytettyä pois. Alkon sivuja katsellessa, huomasin että sieltä saa suht samaa punkkua, mutta ei onneksi samaa vuosikertaa eikä tuo kuvassa näyttänyt olevan samannäköinen pullokaan, joten huh...ei sitä ihan samaa Suomesta saakkaan ja onhan tuota lipittäessä aina mukava muistella köpiksen reissua.

Toinen viinimuistiooni päivitetty viini on Valamon punainen, eli siis suomalaista tuotantoa Valamon luostarista. Marjaviini joka on tehty mustaviini -ja variksenmarjoista. Tämä on siis eka askel sitä lupailemaani Suomen viinitilat tutustumistani. Harmi vaan, että tämän Valamon kohdalla tällä hetkellä näyttää siltä, että jää ainoastaan tuohon yhteen ostettuun pulloon, koska ei ollut mahdollisuutta käydessämme osallistua viiniesittelyyn. Katotaan nyt miten tää jatkuu, kun eräällä viinitilalla oli aika nihkeää tuo maileihin vastailu ja eräältä toiselta viinitilalta odottelen vastausta. Kaikki jos natsaa tän odoteltavan kohdalla, niin ensi sunnuntaina käyn tutustumassa heidän tilaan ja tuotantoon, joten saadaan sekin peli tänne avattua tässä joku kerta.

Juhannus ja sen herkut.

Vietin juhannuksen puolison vanhempien mökillä sekä hyvän ystäväni häissä bestmanin roolissa. Kaikki sujui hyvin, niin mökillä kuin häissäkin. Kirjoittelen nyt kuitenkin tuosta mökki ajasta, koska häissä maistamani ruuat ja punaviini oli hyviä, mutta niistä en sen enempää mieleeni mitään pistänyt vaan keskityin juhlimiseen.

Juhannukseks siis otin mukaani kaksi Argentiinalaista punaviiniä kaapistani. Toiseksi valikoitui Don David Malbec Reserve ja toiseksi otin Norton Barrel Select Cabernet Sauvignon punaviinin. Don Davidin korkkasin jo ekana iltana kun grillattiin naudan pihviä, sekä perus herkkusieniä aurajuustolla ja pekonilla ja tietenkään loistavaa halloumi juustoa unohtamatta. Viini oli mökki olosuhteissa perus juomalasissa katseltuna purppuran punaista ja maultaan hieman makeaa sekä hyttyssavun makuista, mikä taas ei tainnut johtua tuosta viinistä. Voimakkaan makuinen viini mikä toimi edellä mainittujen ruokien kanssa vallan loisteliaasti. Kun viini oli hieman enemmän ilmaantunut, niin naukkailin vielä terassilla hyttysten syötävänä yhden lasillisen ja mielestäni maku vain parani vaikka ruokaa ei enää ollutkaan rinnalla. Ei siis pettänyt tämäkään viinilehdessä kehuttu punaviini.

 Tässä kuvassa siis valmistuu irtomyynnistä ostetut ja elämäni kalleimmat grillipihvit sekä lisukkeet. Pihvit olivat kyllä isot ja erittäin maukkaat.

Tässä sitten on tilannekuvaa ruokailun alku hetkistä...vielä jotain kai pöydästä puuttuu kun puolisoni lähtee kiireellä sitä hakemaan. Loisto ateria mökki olosuhteissa, loistava viini ja loistava seura.

Seuraavana päivänä mökille tulikin jo hieman enemmän väkeä kun puolisoni vanhemmat saapui sekä sisko lapsineen. Taisimme lipata loput Don Davidista ruokailun yhteydessä ja säästimme Norton punaviinin iltaan, kun olin ostanut hieman keksejä, juustoja sekä hillokkeita.

Tässä kuvassa pöytään on katettu siis neljää eri hilloketta, juustoja taitaa olla pehmeitä sekä kovia useampia sekä keksejä. Punaviininä siis Norton Barrel Select Cabernet Sauvignon. Luksusta mökki olosuhteissa ja kaikki pöydässä käyneet pitivät kovin.

Annoin "anoppini" täyttää tämän viinin kohdalta viinimuistioni ja siellä lukee esim. näin. Väriltään tummanpunaista (tämä oli puolisoni siskon alaikäisen tyttären kommentti). Maultaan viini oli nautittavaa, suunmukaista, hillittyä ja pehmeää paljaaltaakin. Mahtava nautinto hyvän viinielämyksen myötä.

Joten ei kai siis ihan epäonnistunut iltapala juhannuksena. Elämän pieniä herkuttelu hetkiä hyvässä porukassa, eikä tuollainen tule edes järin kalliiksi. Saati jos porukalla vielä maksaa, niin pystyy hankkimaan enemmän juustoja, hedelmiä sekä tietenkin niitä viinejä. Tälläistä oli mun pienet nautinnot juhannuksena.

Seuraavaksi voisin kirjoitella muutamasta hankinnasta, sekä muutamasta tulevasta hankinnasta ja ne Suomen viinitilatkin olis käytävä tsekkaamassa. Onhan tässä vielä kesää, tässä kuussa on kuitenkin muita kiireitä aika paljon, joten viinitila vierailut saattaa jäädä elokuulle.

Juhannuksen viettoon.

Ihan nopea postaus ennen juhannuksen viettoon lähtöä ja itse asiassa ennen Hollywood & Vines ohjelmaa, joka alkaa tasalta joltain travel kanavalta tms. Hauska, hieman huumoriakin sisältävä ohjelma missä tutustutaan viinitiloihin harmittavan nopeasti ja lyhyesti.

Mitä on teidän juhannus juomakorissa? Itse ajattelin ottaa kaapistani mukaan pari Argentiinalaista, ihan sen takia, että menen sellaiseen porukkaan josta oon monesti kuullut, että aina mä sen Chileläisen otan sieltä alkosta. Joten otanpa nyt sitten sieltä suunnalta, mutta Argentiinalaista...Don David Malbec ja Norton Barrel Select Cabernet Sauvignon lähtee mukaan, koska ainakin alkon ruokasuosituslätkien mukaan sopii niin naudalle kuin juustoille ja näitä molempia olis mm. tarkoitus nauttia juhannuksen aikana. Joten noilla mennään, sen enempää miettimättä.

Pyritään joskus juhannuksen jälkeen hieman parantamaan tännekin kirjoittelua. Vois aloittaa sen suomen viini osion, koska lähdetään heti juhannuksen jälkeen mökkeilee lisää ja tää mökki sijaitsee lähellä valamon luostaria, joten ehkä jokunen sana sitten sieltä.

Erittäin hyvää juhannusta kaikille viinien ystäville, jos et viineistä pidä ja silti olet tänne jostain syystä eksynyt, niin todella mukavaa juhannusta myös sinulle.

Suomen viinitilat.

Kun ei rahat riitä viinimatkailuun ulkomailla ja mielenkiinto on herännyt suomalaisia tilaviinejä kohtaan sen verran, että tästä sain idean heittää kesän aikana muutamat maistelureissut suomalaisille viinitiloille. Suomen viinitilat nettisivuilta katsottuna tuun varmaankin tutustumaan kesän aikana tästä lähistöltä löytyviin tiloihin, eli Ollinmäen viinitila Oy, Tyryn viini Oy, Temolan viinitila, viini -ja puutarhatila Pihamaa tai viini Heila (samoja tuotteita), viini Verla ja varmaankin Valamon viinitila. Tuun varmaan kuskin kanssa heittämään päivän reissuja, ilman yöpymisiä, kun kuitenkin suht läheltä löytyy monta tilaa ja aamusta kun lähtee niin illasta on jo kotona. Tarkoitus ei siis ole tutustua kaikkiin samana päivänä, vaan usemman reissun kautta.

Monessa paikassa on tietysti ihan ymmärrettävistä syistä esim. ruokailut ainoastaan ryhmille ja maistelunkin kanssa saattaa olla niin ja näin, mutta toivottavasti viinitilalliset haluaa itselleen mahdollista mainosta täällä blogissani ja ottavat minut avosylin vastaan. Tuun kuitenkin laittamaan etukäteen asiallisen sähköpostin jokaiseen paikkaan, ku harmittais esim. ajella jonnekin tilalle huomaamaan, että siellä onkin just silloin yksityistilaisuus ja maistelu olis mahdotonta. Uskoisin, että vastaanotto on positiivista ku tää bisnes suomessa ei niin suurta ole ja varmasti jokaisen tilan pitäjät ovat vaan tyytyväisiä jos niiden tilasta puhutaan ja kirjoitetaan. Sen aika näyttää...jäädäänpä siis odottelemaan ensinnäkin tilojen vastauksia lähteviin maileihini, sekä niitä kirjoituksia kesän aikana tänne.

Tää oli tällänen pikku välipostaus ennen huomisia kiekkokisojen huipentumia ja sen jälkeen yritän aktivoitua taas hieman enemmän myös kirjoittelemaan ja varsinkin maistelemaan.

MM-kisa taukoa.

Niinkuin lukijat on varmaan huomannut, täällä ei oo juurikaan mitään tapahtunut jääkiekon mm-kisojen aikana. Syy tähän on nuo kisat ja se, että olen henkilökohtaisesti aikamoinen kisaihminen ja tämä kisafiilis on vaan kohonnut vuosi vuodelta.

Viinin maistelua en täysin ole kuitenkaan unohtanut ja teinpä jopa sellasen kummallisuuden, että maistoin monen vuoden jälkeen valkoviiniä. Kävimme tätini luona syömässä ja siellä oli pöydässä valkkaria, mikä oli aika hiton helpon oloinen valkkari ja toi jopa mieleen hieman juhlien alkudrinkin...kuohuvan siis vaikka tässä ei kuplia ollutkaan. En oo sata varma, että olisko se ollut baltic princesin laivavalkkaria, koska myös tätini mies kävi siellä risteilemässä tässä joku aika sitten.

Oma tuomia pulloja on kaapista jo jokunen kuitenkin tuhoutunut mm. Chianti Barone Ricasoli 2010 punaviini, joka sopi vallan mainiosti hyvässä seurassa tissutteluun. Myös kevyemmälle ruualle sopiva, salaatit, pitsat jne. Francinen basistin kanssa nautiskeltiin hieman argentiinalaista Clos De Los Siete 2008 punkkua ja se olis ehkä tarvinnut ruokaa seurakseen. Punaviini oli tilanteeseen nähden liian hyvää, koska onhan se tosiasia, ettei hotellihuoneessa tavallisista juomalaseista nautittuna punaviinin tarvitse kovinkaan laadukasta olla, mutta tälläkin kertaa seura oli kyllä mitä mainioin. Seuraavaa keikkaa täällä suunnalla odotellessa.

kuva viinimaan sivuilta.

Mutta kysymystä teille arvon lukijat. Oletteko maistaneet kuvassa olevia Hockey wines viinejä? Alkon tilausvalikoimassa on saatavilla ja oon hetken aikaa jo miettinyt, että hakisinko ihan vaan maisteltavaks kotikisojen kunniaksi. En jaksa uskoa, että kumpikaan noista mitään suuria makuelämyksiä on vaan lähinnä jotain perus viinejä. Mutta jos joku on tutustunut näihin, niin kertokaa ihmeessä omia fiiliksiä kyseisistä viineistä. 

Uusin viinilehtikin oli mukavasti huomioinut kisat ja jääkiekko lenteli pitkin sivuja läpi lehden. Erityisen mukava oli lukea kiekkomiesten viineistä ja alkoikin harmittaa esim. Wayne Gretzkyn viinin saamattomuus...sellasen lapsuuden idolin viinin tahtoisin kaappiini. 

Katsellaan kisat rauhassa loppuun ja palaillaan niiden jälkeen taas tarkemmin aiheeseen.

Wine by the glass tasting, Pruuvi, Mikkeli.

Olen pitkään jo miettinyt, jotain uutta "osiota" elävöittämään tätä blogiani. Kun kotona ei tuu hirmusasti viiniä yhdisteltyä ruokaan, niin tästä tuli tämän uuden osion idea. Siis ruuan ja viinin yhdistäminen ja pääpaino ehdottomasti on pienillä tapaksilla ja punaviinillä. En siis tule tässä osiossa kertomaan miten olen syönyt loistavan pihvin ja sen kanssa lasillisen viiniä kulauttanut, vaan tarkoitus on pienten naposteltavien herkkujen ja viinien maisteluissa. Pruuvi ravintola täällä Mikkelissä saa kunnian avata tämän osion.

En todellakaan ole mikään kriitikko, enkä halua olla edes arvostelija, mutta tälläisiä tekstejä kirjoittaessa sisäinen pieni arvostelija/kriitikko nostaa pakosti päätään. En arvannut kaupungille lähtiessä, että mitä tulen kokemaan. Tahdon myös sanoa tässä alussa, ettei näiden tekstien tarkoitus ole olla mainospuheita, mutta valitettavasti tästä ensimmäisestä taitaa tulla sellainen. Samoin myös mainitsen tässä heti alkuun, että en ole saanut, enkä tule saamaan mitään etua ravintoloista. Sinne mennessä ilmoitan olevani harrasteleva punaviinin ystävä, joka on tullut maistelemaan listaltanne tuotteita (maksan ne myös itse), ottaa niistä kuvia ja kirjaa muistiinpanoja, jos tämä ravintolalle sopii. Tänään ainakin sopi hyvin.

Tältä siis näyttää kadulla, kun lähestytään Pruuvi ravintolaa. Ravintola sijaitsee Päämaja pubin "alapuolella" ja on osa Oxa restaurants ketjua. Mielestäni tuo Pruuvin kyltti viinilasin ja pullon kanssa antaa jo erittäin hyvää kuvaa paikasta ja voisi kuvitella siellä saavan ammattitaitoista ja asiantuntevaa palvelua, sekä hyviä viinejä löytyvän listoilta. Täytyy sanoa, että tänään minä ainakin sain niitä kaikkia sopivassa suhteessa. Tunsin, että olen arvostettu ja tärkeä asiakas heille. En kokenut missään vaiheessa naureskelua tai ali arvioivaa käytöstä henkilökunnan puolelta vaikka lähtökohdat siihen oli kuitenkin ilmassa. Punkrock henkinen nuori mies menee ja kyselee viineistä, niistä olevinaan jotain tietäen ja kertoo pitävänsä harrasteblogia viineistä...siinä olis moni muu suhtautunut naureskellen ja vähätellen, täällä sitä ei tapahtunut missään vaiheessa.

Pruuvi ravintolan Wine by the glass listan reunassa sanotaan "Voit valita viinejä pienempinä annoksina. Jokaiselle viinille on suunniteltu myös oma tasting tapaspala." Siellä on käytössä by the glass kone, mikä oli itselleni täysin uusi tuttavuus. Koneessa oli tietenkin tänään häiriötä ja ajattelin homman tyssäävän siihen. Ammattitaitoinen mieshenkilö kuitenkin paikkasi tilanteen hyvin ja totesi, että jokaista viiniä löytyy pulloissa ja sitä voidaan myydä lasiin asiakkaan haluama määrä, joten homma alkoi toimimaan.

Vasemmalla kuvassa Wine by the glass lista, josta löytyy kaksi valkoviini ja niille suunnitellut tapakset, sekä neljä punaviiniä ja niille suunnitellut tapakset.

Oikealla kuvassa by the glass kone tai masiina, joka kyllä on hienon näköinen, mutta aloin miettiä sitä katsellessa, että kuinka avatut viinit säilyy tuossa. Ihmettelin myös sitä, etten ole vastaavaan masiinaan törmännyt missään aikasemmin, en blogeissa, lehdissä, netissä, en missään.

Ravintola oli erittäin viihtyisä. Alkuun siellä ei ollut minun lisäksi ketään muita, olihan kello vasta noin kolme iltapäivällä. Pikkuhiljaa sinne kuitenkin tuli porukkaa enemmän ja enemmän syömään, joten miellyttävä paikka varmasti. Sisustus oli hyvinkin simppeliä, mutta mielestäni erittäin toimivaa ja ikkunalasien viinipulloista tehdyt litteät lasikoristeet lisäsivät paikan viinitietoisuutta ja varmasti paikan tahtomaa imagoa. Ei muuta kuin listaa nenän eteen ja tutkimaan, mitä listalta löytyy ja millä punaviinin ja tapaspalan yhdistelmällä aloitan. Tässä vaiheessa voisi vielä mainita, erityisen mukavan miestarjoilijan joka suhtautui minuun hienolla asenteella ja etsi avaamattomat pullot pöytääni valokuvattavaksi. Tämä jos mikä on asiakaspalvelua ja hienoa toimintaa.

viinit joita maistelin.

Lähdin etenemään listaa järjestyksessä punaviinien kohdalta. Ensimmäisenä tilasin 12 cl Cecchi Chianti 2009 (Luigi Cecchi&Figli, DOCG, Chianti, Italia). Tämä sangiovese rypäleestä valmistettu punaviinii on listalla saanut kaverikseen tapaksen joka koostuu parmankinkusta, basilikasta, rucolasta ja vuohenjuustosta. Tuoksultaan punaviini oli miellyttävän lämmin, niinkuin listan kuvauksesta alleviivasin. Maistoin tietenkin viinin alkuun ilman ruokaa. Punaviini oli maultaan erittäin miellyttävä, aavistuksen mehumainen, mutta ei häiritsevästi. Pehmeät tanniinit ja maku suht tiukka (en tiedä mitä tää sana kuvaa, mutta sellanen tuli mieleeni), mutta miellyttävä punaviini kokonaisuudessaan. Voisin kuvitella sopivan myös ihan seurustelu tarkoitukseen, ei välttämättä siis vaadi ruokaa rinnalleen.

Tältä näytti siis ensimmäinen urakkani. Mielestäni todella kaunis annos ja se maku, voi pojat miten toimi hyvin yhteen kaikki elementit. Tähän loistavuuteen kun lisäsin punaviinin, niin tajusin, että tämä on sitä luksus elämää oman itsensä kanssa. Syöt, juot ja teet jotain mielekästä ja kuuntelet ravintolan rauhallista, mutta loistavaa musiikkia (ravintolassa soi rauhalliset swing versiot tunnetuista kappaleista). Tapaksen ja punaviinin yhdistelmä oli todella toimiva ja tässä vaiheessa ei ollut epäilystäkään, etteikö listaa olisi laatinut joku viinin ja ruuan yhdistelmästä tietävä ihminen. Loistava avaus siis tälle tastingille ja pieni pelko nousi sisältäni, että jaksanko vetää tulevat kaksi muuta annosta sekä viinit.


Toisena listalla on Plan B punaviini joka on saanut kaverikseen sinihomejuustoa ja taatelihilloketta. Tämän skippasin kokonaan, koska viini on itelleni entuudestaan tuttu ja tiedän sen toimivan juuston kanssa loistavasti. Loistava osoitus jälleen listan laatijalta.


Seuraavaksi tilasin listan kolmannen annoksen, eli Amarone Della Valpolicella Classico 2007 (Gesaro Cesari, DOC Valpolicella Classico Superiore, Veneto, Italia) punaviiniä 10 cl ja tämä corvina, rondinella ja molinara rypäleistä tehdyn viinin seurana listalla on yrttisalamia ja oliiveja. Oliiveista kun en tykkää niin vaihdoin ne manchegojuustoon ja taatelihillokkeeseen (tämä löytyy valkoviinilistalta yhtenä tapaksena). Listan kuvauksista alleviivasin tuoksun kohdalta aromikkaan ja runsauden, tuoksu oli kyllä runsas ja jostain syystä peri italialaisen punaviinin tuoksuinen. Viini oli kehittynyt ja väriltään kauniin tummanpunainen. Punaviinin tanniinit kuivattivat hieman suuta, mutta ainoastaan miellyttävällä tavalla. Ehdottomasti ruoka viini, ei välttämättä seurustelu tarkoitukseen sopiva.

Kauneudellaan hurmasi myös toinen tilaamani annos. Machegojuusto oli maultaan suht mieto ja taatelihillokkeen kanssa tietenkin aika makea, mutta punaviinin kanssa loistava kompo. Yrttisalami näytti erittäin herkulliselta, alkumaultaan mieto, mutta makujen vahvistuessa hetken päästä huomasin olevani todellisen herkun kimpussa, kuinkas tämä suolainen ja voimakas makkara toimii kyseisen viinin kanssa? Ajattelin viinin peittävän makkaran maun alleen, koska se alkumaku oli niin mieto, mutta ei...mitä makujen ilotulitusta, aivan loistava yhdistelmä suolaisten makujen kanssa. Tästä syystä ajattelin punaviinin sopivan hyvin myös suolaisten ja kovien juustojen kanssa. Suolaisten makujen punaviini siis ja sitähän ammattitaitoinen listan laatija oli ajatellut, kun makkaran seuraksi oli oliiveja. Tämä "vaativa" asiakas kun ei vaan pitänyt niistä ja meni vaihtamaan ne makeaan vaihtoehtoon, mutta ei sekään huono vaihtoehto ollut. Tämän viinin 15% alkoholipitoisuus sai välillä ajatukseni vesihuikkaan, vaikkakaan alkoholi ei mausta läpi puskenut. Tässä vaiheessa jo mietin, että miten mä jaksan kolmannen tapas ja punaviini yhdistelmän, mutta sitähän mä olin sinne mennyt tekemään, joten tilasin listalta viimeisen vaihtoehdon.

Listan viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä vaihtoehtona oli AOC Fitou Cuvee Cuvee Gabrielle 2008 (Chateau de Nouvelles, AOC Fitou, Languedoc-Roussillon, Ranska) jota tilasin myös 10 cl. Tämä punaviini on tehty carignan, grenache noir ja syrah rypäleistä ja kaverikseen saanut chorizotapenadella kuorrutetun bruchettan. Odotukset kahden aikasemman ja mielestäni todella onnistuneen yhdistelmän jälkeen oli tietenkin aika korkealla ja jopa pelkäsin, että jääkö tastingista paska maku suuhun jos viimeinen yhdistelmä ei onnistukkaan. Voin heti tässä vaiheessa jo sanoa, että ei todellakaan jäänyt, koska viimeinenkin listan yhdistelmä teki kunniaa listan laatijan ammattitaidolle ja oli erinomainen näyte siitä.

Tuoksusta alleviivasin kypsät punaiset hedelmät ja ihmettelin hetken aikaa, että onko tuoksussa tomaattia. Huomasin lautasellani olevan kirsikkatomaatteja, joten päättelin tomaatin tuoksun tulevan sieltä, eikä punaviinistä. Tuoksu oli myös miedompi kuin aikaisemmassa, mutta mielestäni taas paljon mielenkiintoisempi. Tammea ja tanniineja viinistä löyty runsaasti, mutta ei häiritsevän paljon. Tässä vaiheessa tajusin viinin myös olevan ruokaviini.

Tapas oli siis loistavan makuinen lämminleipä salaattipedillä. Punaviinin lakritsaisuus avautui ruuan kanssa samalla tavalla kuin sateen jälkeinen aurinko tulee pilven takaa. Suomennettuna tämä sama tarkoittaa, että olipahan kokemus ja sai pääni nyökkäilemään ja suuni kääntymään hymyyn. Tämä varmasti osittain johtuu myös siitä, että oikeasti maistoin jotain kuvauksessa kerrottua ja se oli loistava löytö sekä maku. Punaviini myös voimisti salaatin vihreitä makuja mahtavasti, tämä toi taas väistämättä mieleen viinin sopivuuden mökki olosuhteisiin...grilliruokaa ja vihreää salaattia ja hyvä punaviini joka varmasti sopii tuollaisen ruuan kanssa.

Hintaa näille kolmelle tapakselle ja punaviineille tuli 36,80e, joten mielestäni vallan onnistunut sekä sopuhintainen iltapäivä. Ja viinejä on todellakin mahdollisuus saada vaikka yksi senttilitra, joka tietenkin tiputtaa kokonaishintaa kummasti.

Tähän loppuun haluan erityisesti kiittää Wine by the glass listan laatijaa, keittiömestari Timo Hyöppistä joka on asiakkaille laatinut rautaisan näytteen omasta ammattitaidosta viinin ja ruuan yhdistelemisessä. Listalla on siis neljä eri punaviiniä, jotka tulee kolmesta eri maasta. Mielestäni siinäkään ei oo menty sieltä mistä aita on matalin, vaan oikeasti tätä listaa on mietitty asiakkaiden tarpeista ja lähestytty niin, että viinille on mietitty sopiva tapas, eikä tapakselle sopiva viini. Samoiten haluan kiittää sitä miespuolista tarjoilijaa joka suhtautui minuun todellisella asiakaspalveluun vaadittavalla ammatitaidolla, esitti mielenkiintoisia kysymyksiä ja todella antoi kuvan, että olin tärkeä ja arvostettu asiakas siellä. Tänne mestaan tulen varmasti menemään joskus ruokailemaan ja tutustumaan muihin viinilistan viineihin.

Erittäin hyvällä fiiliksellä on hyvä jatkaa kohti seuraavia kokemuksia ja maisteluita viinin ja ruuan saralla. Niistä saatte sitten lukea täältä, kunhan eka selvitän esim. muiden täällä sijaitsevien ravintoloiden tarjoilun ja onko muualla otettu huomioon näin loistavasti asioita vaan onko esim. tylsiä tapas listoja joissa on viinisuositukset. Mielestäni ne ei toimi niin hyvin kuin tälläinen lista näinpäin. Pieniä asioita, mutta antavat ammattitaitoisen kuvan ravintolan meiningistä.

Tallinnan reissun tuliaiset, osa 3

Tässä vielä viimeinen osa pienoisesta punaviinin haku reissuni tuomisista.

Clos De Los Siete 2008. Argentiinan Medozan alueen punaviini, joka on tehty malbec (56%), merlot (21%), cabernet sauvignon (10%), syrah (11%) ja petit verdot (2%) rypäleistä ja suljettu korkilla tms. Hintaa 14,90e, Baltic Princess taxfree.

Tämä punaviini on saanut uusimmassa viinistä viiniin kirjassa viisi tähteä ja hinta laatu suhteestaan parhaimman arvosanan. Kun nämä arvostelut lisätään Argentiinaan, niin ostopäätös oli valmis jo pitkän aikaan ennen laivalle menemistä.

Museum Real Reserva. Espanjalainen punaviini, joka on tehty tempranillo rypäleestä ja suljettu korkilla tms. Hintaa 16,50e, Baltic Princess taxfree.

Tämä punaviini oli niin heräte ostos ja en varmaan koskaan oo tehnyt näin nopeaa heräte ostosta. Oltiin menossa jo pois viiniosastolta, kun jostain syystä käännyin vielä kattomaan hyllyihin, näin tämän ylähyllyllä ja katsoin hieman tarkemmin. Etiketti on metallia ja hyvin yksinkertainen ja tyylikäs pullo hopealta väärimaailmaltaan, no jos mä nyt vielä tämän ostaisin.

Torres Mas La Plana 2006. Espanjalaisen Torresin viinitalon lippulaiva viini, joka on tehty cabernet sauvignon rypäleestä ja suljettu korkilla tms. Hintaa 29,50e, Baltic Princess taxfree. Kerrottakoon tässä vielä, että vastaava punaviini vuosikertaa 2007 näyttäis alkon sivujen mukaan olevan 44,90e, joten tässä oli jo jonkinlaista säästöä.

Torresin punaviinit on aina maistunut, niinku oon useamman kerran täälläkin jo todennut. Lippulaiva viineistä oon tähän asti vaan lueskellut lehdistä ja haaveillut. Tällä reissulla sain sitten kaappini yhden tuottajan lippulaivaviinin ja ajattelin säästellä tämän punaviinin siihen saakka kun valmistun korkeakoulusta, eli ainakin sen kolme vuotta vielä. Kypsytys potentiaalia tällä taitaa olla reilusti, mutta johan se kolmen vuoden päästä on yhdeksän vuotta vuosikerrasta, joten ehkä se sillloin avataan.

Prunotto Barolo 2007. Italialainen Piemonten huipputarhoilta tuleva Barolo, joka on tehty nebbiolo rypäleestä ja suljettu korkilla tms. Hintaa 29,90e, Baltic Princess taxfree.

Baroloihin monesti lehdissä, tvssä ja kirjoissa törmänneenä on ne alkanut kiinnostaa. Lähinnä vaan sillä tavalla, että olispas joskus mukava maistaa Baroloa. Tämä reissu mahdollistaa senkin, koska alkon hinnat vastaavissa punaviineissä on tuntunut itselle niin kovilta, joten päätin sijoittaa kokonaiset 30 euroa pulloon baroloa. Toivottavasti on edes jonkun makuista.

Tässä kaikki tuomani punaviinit, joitakin näistä toin useampia pulloja, mutta kaikki erilaiset on nyt esitelty. Saa nähdä missä vaiheessa ehtii maistelemaan.

Tallinnan reissun tuliaiset, osa 2

Jatketaas suoraan seuraavilla tuliais punkuilla, tässä osassa päästään jo yli 10 euron punaviineihin.

Chianti Barone Ricasoli 2010. Italialaista punkkua, joka on tehty sangiovese rypäleestä ja suljettu korkilla tms. Hintaa 10,90e, Baltic Princess taxfree.

Tästä punkusta kerrotaan laivan sivuilla, että soveltuu hyvin pitsan, pastan tai kevyen liharuuan kanssa. Myös ihan nautiskelu viini. Näistä syistä mä tän halusin ostaa, lähinnä ajattelin oma tekemää pitsaa ja tätä. Tarkoitus myös antaa uusia mahdollisuuksia italialaisille punaviineille kun niistä ei vielä niin hyviä kokemuksia ole.

Nebbiolo D'alba Valdomo 2009. Myöskin italialaista punaviiniä, joka on tehty nebbiolo rypäleestä ja suljettu korkilla tms. Hintaa 10,90, Baltic Princess taxfree.

Ostopäätös ennakkoon ihan laivan sivujen kauniin kuvailun myötä. Piemonten punaista aatelia, ainakin sivujen mukaan.

The King Of Rock 'n Roll 2010. Kalifornian Mantecan alueelta tulevaa punaviiniä, joka on tehty cabernet sauvignon rypäleestä ja suljettu korkilla tms. Hintaa 10,90e, Baltic Princess taxfree.

Laivan sivuilla oli Elvis Jailhouse rock merlot punaviiniä kauniilla kultaisella etiketillä, mutta laivan myymälään päästyämme oli ainoastaan tälläistä vastassa. Hieman harmissani ostin sitten tätä, mutta onhan Elvis aina kuningas. Ostopäätös siis lähinnä pullon ja musa makuni mukaan.

Torres Celeste Crianza 2009. Espanjalaisen tunnetun Torresin viinitalon punaviini, joka on tehty tempranillo rypäleestä ja suljettu korkilla tms. Hintaa 11,90e, Baltic Princess taxfree.

Ostopäätös syntyi jo nettisivuilla vieraillessa. Torresin viinit on aina ollut hyviä ja tämä punkku ainakin aikaisempien vuosikertojen saamien pisteiden valossa on suht onnistunutta ollut. Saa nähdä miten tämä vuosikerta, mutta en usko että täysin kuraakaan olisi. Torresit on aina sopinut mun suuhun.

Tässä tämä toinen osa, kolmas osa muutaman päivän päästä. Seuraavassa osassa päästään jo niihin muutamaan hieman kalliimpiin punaviineihin mitä reissultani hankin.