perjantai 24. helmikuuta 2012

Santa Helena Seleccion Gran Reserva Cabernet Sauvignon 2009

Pitkin vkoa olen lueskellut viinilehtiä, netissä tutustunut viiniwebbiin ja muutenkin katsellut muiden viini aiheisia blogi kirjoituksia. Tänään sitten vietin tylsän päivän kotosalla ja kun tuolla tavalla on vkon viettänyt, niin tietää että viiniä tekee mieli. Kävelin siis kaapilleni ja sen enempää miettimättä otin sieltä Santa Helena Seleccion Gran Reserva Cabernet Sauvignon pullon, vuosikertaa 2009. Hetken jos olisin miettinyt, niin tämä viini olisi voinut tietysti olla sellainen mille vuodet kaapissa tekis vaan hyvää ja toisaalta saattais sopia paremmin myös ruuan kanssa nautittuna.

Avopuolisoni kun ei viiniä nauti, niin ruokailujen yhteydessä harvoin tulee pulloa avattua, ainoastaan silloin kun tehdään jotain ns. parempaa ruokaa tai juhlavampaa ruokaa, ei siis perus arkiruokia. Minähän taas haluan uusia kokemuksia viinien saralla ja ei tämäkään mielestäni vaadi rinnalleen ruokaa tai edes hyvää seuraa, hah. Tylsäähän tämä on yksin, mutta toisaalta saanpahan keskittyä täysin tuohon punaviiniin ja yrittää sieltä löytää jotain tuoksuja ja makuja.

Tuoksuissa olin aistivani jostain syystä syksyä, en tiedä mistä tämä tuli mieleeni. Samoiten kun oikein tarkkaan yritin haistella, niin mieleeni tuli joku marja...vielä muutamat nuuhkaisut ja olin aistivani vadelmaa tai mansikkaa. Lisää haisteluita ja totesin sen olevan vadelmaa, en sitten tiedä onko vai ei, mutta minun nenääni on. Sehän minulle itselleni riittää, ei ole tarkoitus löytää samoja piirteitä kuin ammattilaiset vaikka olishan se joskus mukavaa sekin.

Punaviini soveltuu mielestäni seurustelu käyttöön vallan loistavasti. Viini on alun maultaan voimakas, mutta pehmenee nopeasti, jättäen aavistuksen suuta kuivaavan pitkän jälkimaun samalla kun nostattaa veden kielelle. Tälläisistä minä pidän, viinistä pitää tuntea suussaan jotain miellyttää vielä pitkään huikan oton jälkeen. Tämä saattaisi hyvinkin sopia maustetuille liharuuille, ihan vaan sen takia että on alun maultaan voimakas ja ei näin ollen luulis peittyvän ruuan makujen alle.

Pullo on keittiössä aukinaisena ja lasissa mitä viini on hetken aikaa seisonut sekä myös lämmennyt niin maku mielestäni vaan parantuu. Yleensä kun otan kaapistani pullon, avaan, otan tuoksut ja ihan pienen maistiaisen. Sen jälkeen annan pullon seisoa aukinaisena lähemmäs tunnin tai pidempään ja otan lasillisen. Tänään en malttanut vaan kaadoin heti lasillisen kun pullon avasin. Seuraava lasillinen saattaa olla siis miellyttävämpi kokemus, kuin tämä ensimmäinen jossa viini oli kuitenkin liian viileää eikä ole ehtinyt dekantoitumaan ollenkaan. Seuraavan lasin hakuun siis.

Toinen lasillinen...tuoksussa hieman multaisuutta, liekkö tuosta se syksy tuli mieleen. Hyvä punaviini (sellainen tämäkin on) tarvitsee aina hyvää musiikkia, joten Joe Strummer & The Mescaleros - Redemption Song saa tänään olla sitä. Ensi puraisussa toisesta lasillisesta, ei juurikaan mitään uutta. Väriltään sanoisin viinin olevan hyvinkin verevän punainen. Kun kallistaa lasia eteenpäin ja katsoo valkoista pintaa vasten, niin mieleeni väristä tulee veritippa mikä tippuu veteen ja leviää sinne, kaunista eikö? Aikasemmin katselin väriä hieman rusehtavan punaiseksi, mutta ei se taidakaan olla ihan sellaista. Värin arviointi punaviher-värisokeena on aina helppoa, hah.

Kaverin soitto katkaisi tämän jäätävän analyysin tänne, mistä sitä tietää mitä tästäkin olisi vielä tullut jos olisin tätä tahtia kaatanut lasiini lisää viiniä. Uskoisin, että viimeisten lasillisten kohdalla teksti olisi voinut olla hyvinkin lennokasta, mutta ehkä sitten joku toinen kerta sellainen arviointi tänne. Täytyy lähteä kaverin kanssa entiselle kotikonnuille ottaa parit keput kuppilaan.

Voimakas, mutta pehmeä punaviini joka jättää pitkän ja veden kielelle nostavan jälki tunnelman suuhun. Viinimuistiooni pisteytän tämän 82/100 koska pidän tuota 80 pistettä rajana viineille joilla on hyvä hinta/laatu suhde. Ja esim. Hecula viiniin verrattuna annan tuon pari pistettä enemmän tuosta mielestäni mainiosta jälkimausta.

ViiniExpo 2012

Tämän vuotinen ViiniExpo järjestetään 14.-16.3.2012. Tämän vuoden pääteemana on Chileläiset viinit ja siitä maastahan tulee myös se Cono Sur Pinot Noir punaviini joka mut aika vahvasti tähän harrastukseeni johdatteli.

En oo koskaan tuollaisessa tapahtumassa käynyt, mikä toisaalta johtuu siitä, etten ole ammattilainen ja hyvin tuore tapaus tässä viiniharrastuksessanikin. Yksi tavoitteeni tai pieni muotoinen haaveeni olisi tuonne päästä, mutta voi olla, että joutuu vielä tänä vuonna jättämään väliin ihan taloudellisista syistä. Tässä kuitenkin on vähän kaikenlaista menoa kevään mittaan ja kesäkuun alussa oon lähössä köpikseen pitkälle vkonloppu reissulle. Tiedän jo nyt, että jos tuonne en lähde niin mua se harmittaa. Olis mukava käydä katselemassa ihan yleisestikin, että minkä sortin messut tuollaiset on, haistelemassa ilmapiiriä. Samoiten olisi mukava nähdä ja kokea, että saanko tuollaisesta mitään irti kun olen näin keltanokka vielä tässä harrastuksessani. Yksi iso syy on tietysti myös se, että yksin ei viitsi lähteä ajelemaan tuohonkaan matkaan ja eikä taida kaveriporukassa hirmusasti olla ehdokkaita joilla olisi halua tuonne lähteä. Joten taidan vielä tänä vuonna skipata tapahtuman, harjoitella kotosalla viinin tuntemusta jatkamalla maisteluita ja ehkä sitten jo ensi vuonna tuonnekin.

Lukijat on varmasti käyneet messuilla? Mielenkiinnosta haluaisin kuulla kokemuksia ilmapiiristä ja tapahtumasta yleensäkin?

Japin viinikaapin sisältö, osa 5. Hecula.

Viime osassa taisin uhkailla hyppääväni synttärilahjapulloista joululahjaan ja näin siis teen. Hecula 2009 oli pikkusiskoltani joululahja ja se tuli tuossa jokunen vko sitten maisteltua poiskin, joten voin hieman kertoa siitä enemmän tässä postauksessa.

Kuva Alkon sivuilta
Pikkusiskoni on enemmän valkoviinistä pitävää sorttia, joten kun hän joulun alla meni alkoon, niin oli myyjältä pyytänyt suosituksia lahjapulloon. Myyjä oli suoraan ja empimättä esitellyt Espanjalaisen Hecula punaviinin ja todennut, että se on hänen oma lempipunaviini. Näillä puhein siskoni siis pullon minulle lahjaksi osti.

Kauaa pullo ei ehtinyt kaapissani olemaan, kun sen tuossa muutamia vkoja sitten korkkasin. Käytiin avopuolison kanssa ravintolassa syömässä ja ajelin autolla, niin en viitsinyt siellä sitten viiniä lipittää, joten korjasin tuon heti kotiin tultua. Ravintolassa söin chiliset valkosipuli etanat ja kuhaa. Tämä viini ei ainakaan tuolle ruualle olis sopinut.

Espanjan Murcian alueelta tuleva Hecula on siis 100% Monastrell rypäleestä tehty keskitäyteläinen punaviini. Tämä oli itselleni ensikokemus tästä rypäleestä. Viiniä lasissa pyöritellessä tulin siihen tulokseen, että punaviini on väriltään ruusunpunainen. Tuoksultaan viini oli ehkä hieman tunkkainen, mutta kuitenkin ihan punaviinin tuoksuinen eikä siinä ollut mitään häiritseviä tuoksuja, jotka esim. työntyi esiin tai peittäisi muut taakseen. Minun vielä harjaantumaton nenäni, ei pystynyt erottelemaan tuoksuja sen enempää.

Ensi reaktioni mausta oli, että onpas veikeän makuinen punaviini. Liekkö sitten tuosta rypäleestä johtuvaa, koska en tämän makuiseen punaviiniin ollut aikaisemmin koskaan törmännyt. Maku ei ollut huono, se oli hieman savuinen ja jotenkin toi mieleeni tupakan tai sikarin paksun savun. Tästä syystä tulenkin kesällä ostamaan pullon tätä lisää, koska haluan testata miten käyttäytyy ison sikarin kanssa ja kumpi peittää kumman maun alleen.

Tosiaan maku oli niin erilainen, jollain tapaa mysteerisyyttä ja  kummallisuutta, että jäi mietityttämään, jopa vaivaamaan. Maku ei myöskään ollut huono, joten todellakin tulen testaamaan tämän punaviinin uudestaan ja seuraavan kerran kesällä, kenties jossain ulkona istuskellen ja sikaria nauttien.

Pisteytin punaviinin omaan viinimuistiooni pistein 80/100. Tämä pisteytys voi tulla jatkossa tän viinin kohdalla muuttumaan suuntaan tai toiseen, kun saan viinin uudestaan maisteluun.

Seuraavassa osiossa kerron hieman jotain Brancott Estate South Island Pinot Noir punaviinistä. Tämä ei ole edes lahjapullo, vaan ihan ite ostamani.

perjantai 10. helmikuuta 2012

Kirpparirahat johonkin muuhun.

Tänään piti olla se päivä kun alko ilmoittaa minulle kahden tilaamani Giacosa Fratelli Barbaresco punaviini pullon saapuneen paikalliseen alkoon ja pääsen ne sieltä lunastaa pois. Kävin laittaa autonkin lämpiimään tuossa hetki sitten ja sitten se tulee...kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tekstiviesti alkosta, että tilaamaanne tuotetta ei valitettavasti ole enää saatavilla, prkl. Äkkiä kattomaan alkon sivuja ja eilisellä päivämäärällä on etelän alkoissa vielä useampi kymmenen pulloa tuosta 1200 pullon erästä jäljellä, eikös myymälän välistä tilausliikennettä voi käyttää? Kai se on sama alkolle mistä liikkeestä se pullo ostetaan kun kuitenkin on saman hintainen ympäri Suomen maata. Pienoinen pettymys kyllä iski, koska olisin halunnut tuota punkkua maistaa...ehkä käyn vielä alkossa tänään kattomassa ja kertomassa pettymyksen ja sen, että nettisivujen mukaan sitä vielä on myymälöissä jäljellä. Samalla voisin kattoa sitten jonkun toisen punkun mukaani ja maistella sitä tänään suruuni, kenties vaikka jonkun näistä kolmesta joita viinipiru esitteli blogissaan.

Pieni lisäys vielä, kun kävin viinipirun blogista klikkailemassa linkit alkon sivuille ja laitoin saatavuustietoihin tämän seudun missä asun, niin ei taida sitten natsata noidenkaan viinien suhteen tänään, mutta ehkä noita saan jo tilaamalla.

maanantai 6. helmikuuta 2012

kirpparirahat punaviiniin.

Tänään avopuolisoni ja pikkusiskoni kävi tilittämässä kirpparipöytänsä, missä mullakin oli lähinnä kirjoja, leffoja ja levyjä muutamat myynnissä. Sieltä saikin sitten hieman vajaa 40e, joten oli mennyt hyvin kaupaks ja mikä olisikaan parempi sijoitus juuri tulleelle "ylimääräselle" rahalle kuin punaviini. Marssin siis toiseen paikallisista alkoista ja tilasin aikasemmassa postauksessani esiintyvää Giacosa Fratelli Barbaresco punkkua. Tänne kun ei noita pienemmän erän pulloja juuri hyllyyn tule, niin onneksi alkossa on hyvät tilausmahdollisuudet. Tilasin oikein kaksi pulloa, että voin toisen maistella joskus aikasemmin ja toista sitten kypsytellä kaapissani ja näin ollen tiedän sitten hieman vertailla viiniä "tuoreeltaan" ja sitten kypsytettynä. En muista olisinko reilua 30 euroa laittanut koskaan punaviiniin kerralla...ehkä joskus jonkun pönttöpunkun ostaessa. Nyt sillä sai kaks pulloa laadukasta punkkua, joten ei paskempi sijoitus kirpparituotolle.

Japin viinikaapin sisältö, osa 4. Santa Helena Seleccion Gran Reserva Cabernet Sauvignon 2009.

Ennenkuin mennään Japin viinikaapin sisällössä otsikon mukaisen pullon tarinaan, niin haluan tähän alkuun kysyä, että luetteko viinikirjallisuutta? Viinilehtiä? Alkon etiketti tai uutuudet lehteä? Millä tavoin teette valintanne uuden viinin ostotilanteessa? Itse loppuvuodesta bongasin ton alkon etiketti-lehden ja huomasin, että siinä onkin ihan hyviä juttuja ja uutuudet esitelty hyvin. Tottahan toki mielenkiintoni kohdistui niihin punaisen täplän pulloihin, eli siis määrällisesti pieneen erään. Hintaluokat yleensä taas pomppaa niin korkealle, ettei vielä tässä vaiheessa harrastusta uskalla lähteä punaviinipulloon useampaa kymppiä sijoittamaan. Uusimmassa etiketti-lehdessä oli esitelty Giacosa Fratelli Barbaresco punaviini ja Suomeen tulleita pulloja näyttäisi olevan 1200 kappaletta. Kuvaus kuulosti hyvälle ja rypäleenä pelkkä Nebbiolo niin mielenkiintoni alkoi uutuuteen heräämään. Hintaa näyttäis olevan karvan alle 17 euroa, joten tässä taitaa olla yksi pullo jonka käyn paikalliseen alkoon tilaamassa ja kaappiini säilön jokuseks hetkeks. Valmistaja lupaa 15 vuotta vuosikerrasta, mutta liekkö se ehtii siellä niin kauan olemaan.

Mennäänpäs tuohon otsikon mukaiseen punaviiniin, Santa Helena Seleccion Gran Reserva Cabernet Sauvignon ja sen pullon tarinaan. Johtuen minun viime syksynä olleista 30-vuotis juhlista, tarinat saattaa olla hieman samanlaisia nyt muutamalla pullolla, koska lahjaksi niitä jokunen tuli. Tämäkin pullo on siis yksi lahjoistani. En muista, että olisinko Santa Helena punaviinejä koskaan maistanut, mutta todella paljon olen niistä hyvää kuullut ja monesti sanottu, että hinta laadultaan hyviä punaviinejä. Tämän kyseisen hintahan on siis 9,99e alkon sivuilla, eli siinä perus kympin hintaluokassa taas pyöritään.

Kuva Alkon sivuilta
Alkon sivut kertoo punaviinista seuraavaa. Viini on täyteläinen, keskitanniininen, herukkainen, mausteinen ja kevyen vaniljainen. Kuvaus kuulostaa kyllä mukavalta, mutta sen sitten näkee, kokee ja maistaa joskus kun tämän pullon korkkaan.

Puhelimen viiniopas (Pekka Suorsan arvio) kertoo seuraavaa. Makean kypsä ja runsas karhunmarjan tuoksu. Punaviini on pehmeän hapokas ja vadelmajugurttisen maun omaava. Samoiten myös kehuttiin viime joulun hienoa lahjapakkausta, ruuaksi taas suositeltiin yrttistä possua. Ei tämäkään heikentänyt omia odotuksia punaviinin suhteen.

Viinistä viiniin 2011 kirjassa tätä viiniä kuvaillaan näin. Kypsän hedelmäinen tuoksu on tummasävytteinen ja kypsän marjainen. Tuoksusta erottuu vahvasti hillomainen mustaherukka. Viinin maku on kokonaisuutena napakka, mutta myös miellyttävä ja lämminhenkinen. Viini nostaa veden kielelle ja jättää lievästä savuisen, nielua lämmittävän jälkivaikutelman. Arvostelussa viini on saanut 3 tähteä, eli on siis laadukas ja hyvin tehty viini, joka sopii myös juhlaan. Hinta-laatu suhteeltaan viini on 0, mikä tarkoittaa, että hinta vastaa sen laatua. Viini on myös valmis juotavaksi, mutta kehittyy kuitenkin vielä. Itsellähän punaviini on kaapissa kehittymässä, saa nähdä milloin tämän pullon aika koittaa ja se sieltä korkataan. 

Tuossa on jokunen tapa mitkä vaikuttaa minun ostotapahtumaan, tai no monesti sen bongaan lehdestä tms ja ostan, sen jälkeen vasta katson mielenkiinnosta, että mitä ammattilaiset on siitä viinistä sanoneet. Mun mielestä ihan hauskaa lueskella siitä viinistä mitä itse just osti, laittoi kaappiin tai kaatoi lasiin. Antaa omille arvosteluille aina hieman enemmän tietoa, se on sitten eri asia, että näkyykö se missään.

Seuraavana tässä osiossa hypätään synttärilahjasta viime vuoden joululahjaan, eli esittelen Hecula pullon tarinan.