Santa Helena Seleccion Gran Reserva Cabernet Sauvignon 2009

Pitkin vkoa olen lueskellut viinilehtiä, netissä tutustunut viiniwebbiin ja muutenkin katsellut muiden viini aiheisia blogi kirjoituksia. Tänään sitten vietin tylsän päivän kotosalla ja kun tuolla tavalla on vkon viettänyt, niin tietää että viiniä tekee mieli. Kävelin siis kaapilleni ja sen enempää miettimättä otin sieltä Santa Helena Seleccion Gran Reserva Cabernet Sauvignon pullon, vuosikertaa 2009. Hetken jos olisin miettinyt, niin tämä viini olisi voinut tietysti olla sellainen mille vuodet kaapissa tekis vaan hyvää ja toisaalta saattais sopia paremmin myös ruuan kanssa nautittuna.

Avopuolisoni kun ei viiniä nauti, niin ruokailujen yhteydessä harvoin tulee pulloa avattua, ainoastaan silloin kun tehdään jotain ns. parempaa ruokaa tai juhlavampaa ruokaa, ei siis perus arkiruokia. Minähän taas haluan uusia kokemuksia viinien saralla ja ei tämäkään mielestäni vaadi rinnalleen ruokaa tai edes hyvää seuraa, hah. Tylsäähän tämä on yksin, mutta toisaalta saanpahan keskittyä täysin tuohon punaviiniin ja yrittää sieltä löytää jotain tuoksuja ja makuja.

Tuoksuissa olin aistivani jostain syystä syksyä, en tiedä mistä tämä tuli mieleeni. Samoiten kun oikein tarkkaan yritin haistella, niin mieleeni tuli joku marja...vielä muutamat nuuhkaisut ja olin aistivani vadelmaa tai mansikkaa. Lisää haisteluita ja totesin sen olevan vadelmaa, en sitten tiedä onko vai ei, mutta minun nenääni on. Sehän minulle itselleni riittää, ei ole tarkoitus löytää samoja piirteitä kuin ammattilaiset vaikka olishan se joskus mukavaa sekin.

Punaviini soveltuu mielestäni seurustelu käyttöön vallan loistavasti. Viini on alun maultaan voimakas, mutta pehmenee nopeasti, jättäen aavistuksen suuta kuivaavan pitkän jälkimaun samalla kun nostattaa veden kielelle. Tälläisistä minä pidän, viinistä pitää tuntea suussaan jotain miellyttää vielä pitkään huikan oton jälkeen. Tämä saattaisi hyvinkin sopia maustetuille liharuuille, ihan vaan sen takia että on alun maultaan voimakas ja ei näin ollen luulis peittyvän ruuan makujen alle.

Pullo on keittiössä aukinaisena ja lasissa mitä viini on hetken aikaa seisonut sekä myös lämmennyt niin maku mielestäni vaan parantuu. Yleensä kun otan kaapistani pullon, avaan, otan tuoksut ja ihan pienen maistiaisen. Sen jälkeen annan pullon seisoa aukinaisena lähemmäs tunnin tai pidempään ja otan lasillisen. Tänään en malttanut vaan kaadoin heti lasillisen kun pullon avasin. Seuraava lasillinen saattaa olla siis miellyttävämpi kokemus, kuin tämä ensimmäinen jossa viini oli kuitenkin liian viileää eikä ole ehtinyt dekantoitumaan ollenkaan. Seuraavan lasin hakuun siis.

Toinen lasillinen...tuoksussa hieman multaisuutta, liekkö tuosta se syksy tuli mieleen. Hyvä punaviini (sellainen tämäkin on) tarvitsee aina hyvää musiikkia, joten Joe Strummer & The Mescaleros - Redemption Song saa tänään olla sitä. Ensi puraisussa toisesta lasillisesta, ei juurikaan mitään uutta. Väriltään sanoisin viinin olevan hyvinkin verevän punainen. Kun kallistaa lasia eteenpäin ja katsoo valkoista pintaa vasten, niin mieleeni väristä tulee veritippa mikä tippuu veteen ja leviää sinne, kaunista eikö? Aikasemmin katselin väriä hieman rusehtavan punaiseksi, mutta ei se taidakaan olla ihan sellaista. Värin arviointi punaviher-värisokeena on aina helppoa, hah.

Kaverin soitto katkaisi tämän jäätävän analyysin tänne, mistä sitä tietää mitä tästäkin olisi vielä tullut jos olisin tätä tahtia kaatanut lasiini lisää viiniä. Uskoisin, että viimeisten lasillisten kohdalla teksti olisi voinut olla hyvinkin lennokasta, mutta ehkä sitten joku toinen kerta sellainen arviointi tänne. Täytyy lähteä kaverin kanssa entiselle kotikonnuille ottaa parit keput kuppilaan.

Voimakas, mutta pehmeä punaviini joka jättää pitkän ja veden kielelle nostavan jälki tunnelman suuhun. Viinimuistiooni pisteytän tämän 82/100 koska pidän tuota 80 pistettä rajana viineille joilla on hyvä hinta/laatu suhde. Ja esim. Hecula viiniin verrattuna annan tuon pari pistettä enemmän tuosta mielestäni mainiosta jälkimausta.