Viime osassa taisin uhkailla hyppääväni synttärilahjapulloista joululahjaan ja näin siis teen. Hecula 2009 oli pikkusiskoltani joululahja ja se tuli tuossa jokunen vko sitten maisteltua poiskin, joten voin hieman kertoa siitä enemmän tässä postauksessa.
 |
| Kuva Alkon sivuilta |
Pikkusiskoni on enemmän valkoviinistä pitävää sorttia, joten kun hän joulun alla meni alkoon, niin oli myyjältä pyytänyt suosituksia lahjapulloon. Myyjä oli suoraan ja empimättä esitellyt Espanjalaisen Hecula punaviinin ja todennut, että se on hänen oma lempipunaviini. Näillä puhein siskoni siis pullon minulle lahjaksi osti.
Kauaa pullo ei ehtinyt kaapissani olemaan, kun sen tuossa muutamia vkoja sitten korkkasin. Käytiin avopuolison kanssa ravintolassa syömässä ja ajelin autolla, niin en viitsinyt siellä sitten viiniä lipittää, joten korjasin tuon heti kotiin tultua. Ravintolassa söin chiliset valkosipuli etanat ja kuhaa. Tämä viini ei ainakaan tuolle ruualle olis sopinut.
Espanjan Murcian alueelta tuleva Hecula on siis 100% Monastrell rypäleestä tehty keskitäyteläinen punaviini. Tämä oli itselleni ensikokemus tästä rypäleestä. Viiniä lasissa pyöritellessä tulin siihen tulokseen, että punaviini on väriltään ruusunpunainen. Tuoksultaan viini oli ehkä hieman tunkkainen, mutta kuitenkin ihan punaviinin tuoksuinen eikä siinä ollut mitään häiritseviä tuoksuja, jotka esim. työntyi esiin tai peittäisi muut taakseen. Minun vielä harjaantumaton nenäni, ei pystynyt erottelemaan tuoksuja sen enempää.
Ensi reaktioni mausta oli, että onpas veikeän makuinen punaviini. Liekkö sitten tuosta rypäleestä johtuvaa, koska en tämän makuiseen punaviiniin ollut aikaisemmin koskaan törmännyt. Maku ei ollut huono, se oli hieman savuinen ja jotenkin toi mieleeni tupakan tai sikarin paksun savun. Tästä syystä tulenkin kesällä ostamaan pullon tätä lisää, koska haluan testata miten käyttäytyy ison sikarin kanssa ja kumpi peittää kumman maun alleen.
Tosiaan maku oli niin erilainen, jollain tapaa mysteerisyyttä ja kummallisuutta, että jäi mietityttämään, jopa vaivaamaan. Maku ei myöskään ollut huono, joten todellakin tulen testaamaan tämän punaviinin uudestaan ja seuraavan kerran kesällä, kenties jossain ulkona istuskellen ja sikaria nauttien.
Pisteytin punaviinin omaan viinimuistiooni pistein 80/100. Tämä pisteytys voi tulla jatkossa tän viinin kohdalla muuttumaan suuntaan tai toiseen, kun saan viinin uudestaan maisteluun.
Seuraavassa osiossa kerron hieman jotain Brancott Estate South Island Pinot Noir punaviinistä. Tämä ei ole edes lahjapullo, vaan ihan ite ostamani.
Ensi reaktioni mausta oli, että onpas veikeän makuinen punaviini. Liekkö sitten tuosta rypäleestä johtuvaa, koska en tämän makuiseen punaviiniin ollut aikaisemmin koskaan törmännyt. Maku ei ollut huono, se oli hieman savuinen ja jotenkin toi mieleeni tupakan tai sikarin paksun savun. Tästä syystä tulenkin kesällä ostamaan pullon tätä lisää, koska haluan testata miten käyttäytyy ison sikarin kanssa ja kumpi peittää kumman maun alleen.
Tosiaan maku oli niin erilainen, jollain tapaa mysteerisyyttä ja kummallisuutta, että jäi mietityttämään, jopa vaivaamaan. Maku ei myöskään ollut huono, joten todellakin tulen testaamaan tämän punaviinin uudestaan ja seuraavan kerran kesällä, kenties jossain ulkona istuskellen ja sikaria nauttien.
Pisteytin punaviinin omaan viinimuistiooni pistein 80/100. Tämä pisteytys voi tulla jatkossa tän viinin kohdalla muuttumaan suuntaan tai toiseen, kun saan viinin uudestaan maisteluun.
Seuraavassa osiossa kerron hieman jotain Brancott Estate South Island Pinot Noir punaviinistä. Tämä ei ole edes lahjapullo, vaan ihan ite ostamani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti