No niin...krapulat tai väsymykset on taas kärsitty. Koulutehtävät palautettu, joten on aika lupaamani ajankohtaisen haastattelun, joka on siis Arto Koskelon, eli Viinipirun haastattelu. Ajankohtainen siitä syystä, että Viinipiru ja lupa läikyttää kirja julkaistiin vasta.
Itse kun haastattelun sain mailiini ja luin sitä, niin naurahdin monessakin eri kohtaa, mutta myös huomasin, että haastattelun vastaukset vilisee viiniharrastajan viisauksia. Haastattelu tehtiin sähköpostitse, mutta odotan innolla sitä päivää kun jossain messuilla tms. pääsen vaihtamaan miehen kanssa livenä muutamia sanoja. Ehkä vielä jonain päivänä sekin onnistuu. Joten olkaapa hyvä, tässä Viinipirun haastattelu joka ei oo niin vakavaa tekstiä, sopii siis hyvin tämän blogin tyyliin.
Hei Arto, mitä lasissasi on tällä hetkellä?
Melko kelvotonta piemontelaista barberaa, jos totta
puhutaan. Barberassa ei tulis olla näin soppamaista uutosta, mustanpuhuvaa
hedelmää, nielussa tuntuvaa alkoholia, lattean korkeaa ph-arvoa ja
maitosuklaista tammea naamioimassa rypäleen ominaismakua. Viiniä on työstetty
kellarinpuolella oikein huolella. Ei haittaa, koska on mukava olla Japin
savuisessa salongissa.
Sinulta ilmestyi Viinipiru ja lupa läikyttää nimeä
kantava toisinajattelijan viiniaapinen. Minkälainen on ollut vastaanotto
kirjasi suhteen?
Vastaanotto on ollut todella hyvä, mikä on ollut kivaa,
koska ekan kirjan julkaiseminen on melko pelottavaa puuhaa.
Hufstadtbladet-sanomalehden Joffe Borgström kehui opusta luettuaan sitä
ilmeisesti kotonaan, mikä on hämmentävää, koska kirjoitin kirjan ärsyttämään
Joffeja ja kaikkia muita syvästi kunnioittamiani vanhan kaartin
viiniammattilaisia. Aina ei voi onnistua, mutta yrittää pitää.
Risuja tietenkin myös. Eräskin rouva nojasi seriffimäisin
ottein tiskiin messuilla ja kertoi nuorelle miehelle mikä kaikki kirjassa oli
pielessä. Taitto oli tehty aivan väärin. Kuvissa olisi pitänyt olla värejä.
Pehmeät kannet eivät käyneet. Sisältöön hän ei ottanut kantaa, koska ei ollut
lukenut vielä sanaakaan, enkä ole varma tiesikö hän keskustelevansa
kirjoittajan kanssa, koska oli niin naamat. Kaadoin hänelle lasillisen lisää ja
yritin pakkomyydä hänelle kirjan pölynimurikauppiaan ottein, mikä tarkoittaa
tietenkin maassa matelua, pahan hajuisen hengityksen haistelua ja ilmaista
niskahierontaa. Ei tullut kauppoja.
Kirjassasi käydään suomalaiset aakkoset läpite kirjain
kirjaimelta. Monen kirjaimen kohdalla vaihtoehtoja oli varmasti monia, mutta
entäs sitten hankalimmat kirjaimet, jouduitko viettämään unettomia öitä niitä
keksiessä ja kuinka sujui jutun kirjoittaminen sanan keksimisen jälkeen?
X oli paha, samoin Z. Molemmista löytyy kyllä viinimaailman
juttuja, mutta ihan kaikesta sitä ei viitsisi kirjoittaa, eikä etenkään jostain
tuotemerkistä. Onneksi X oli Kreikan hienoimman punaisen rypälelajikkeen
alkukirjain ja zetasta sai johdettua kiikkerän aasinsillan samppanjaan, josta
on aina kiva turinoida. Kirjan anarkistinen rakenne salli tilaa luovuudella,
mikä oli itse asiassa kait se syy, miksi halusin rakentaa sen epäaapismaiseksi
epätietokirjaksi, kun palaset loksahtivat paikoilleen toukokuussa automatkalla Nîmesistä
Lyoniin.
Viinikirja ei olisi viinikirja ilman suosituksia ja sinun
kirjassasi suositeltavat viinit on alkon hintahaarukasta 10–20 euroa. Viinipiru
blogia kun lukee niin viinit taitaa olla kalliimpia ja maailman matkoilla
maistettuja. Juoko Viinipiru oikeasti Alkon 10–20 euron hintaluokan viinejä?
Juon tän hintaluokan viinejä paljonkin, melkein aina
arki-illallisella, mutta yritän hankkia ne muualata kuin Alkosta, koska siellä
asioiminen on mielestäni aavistuksen inhottavaa, koska en niin pidä Alkon
myymälöistä. Välillä monopolin valikoimissa on toki tosi kivoja viinejä, joita
ostan toisinaan useammankin pullon, kuten maan mainiota Travaglinia, mutta
tilaan myös paljon kotiovelle ja toisaalta työn kiva puoli on se, että käsillä
on koko ajan jotain maisteltavaa joltain taholta. Just nyt olisi
franciacorta-kuohuviiniä Italiasta ja jääviiniä Kanadasta, huomenna pitäisi
tulla joltain tyypiltä moldovalaista artesaaniautotalliviiniä, mitä ikinä se
tarkoittaakaan.
Oliko tuosta hintaluokasta suositeltavien viinien
löytäminen vaikeaa vai jouduitko karsimaan suuresta määrästä?
On se aika haastavaa, koska en pidä fruit forward viineistä,
joissa pehmeys ja täyteläisyys ovat tärkeämpiä kuin rakenne ja luonteikkuus.
Alkossa palvellaan kuluttajaa siinä mielessä just oikealla tavalla, että
hyllyissä on enimmäkseen sellaisia viinejä, jotka sopivat monen suuhun. Ero on
ehkä vähän sama kuin kaakaossa ja kahvissa. Tottumaton juoja ei pidä kahvin
kitkeryydestä, mutta sitten kun siihen tottuu, se on menoa. Meillä on
kulttuurissa tapana opetella kahvin juominen jo teini-iässä. Jos viini
opeteltaisiin samoihin aikoihin, Chile ei olis markkinajohtaja.
Suositellut viinit on esitelty hauskaan ja maanläheiseen
tyyliin, kuinka esiteltävät viinit valikoituivat?
Mulla on näppituntuma Alkon perusvalikoiman viineistä.
Pyysin maahantuojia lähettämään tiettyjen kategorioiden viinejä, jotka maistelin
sitten rinnakkain sokkona. Niistä valikoitui viinit, joista jotkut yllättivät
myönteisesti, toiset pettivät odotukset. Esimerkiksi Lehmann Barosso Shiraz oli
paljon parempi viini kuin muistin. Ennakkoluuloja on hyvä tarkistaa aika-ajoin
niin väkivaltaisella tavalla kuin vain on mahdollista. Se tekee hyvää.
Kirjasi kappaleessa Yököttävät viinit kerrot kaksi huonoa
viinikokemustasi, toisen Venäjältä ja toisen Vietnamista. Voitko paljastaa
meille suomalaisille jonkun huonon kokemuksen mikä on tapahtunut täällä
Suomessa?
Menin kerran Lappiin etsimään elämyksiä, minkä vuoksi ajoin
tietenkin koko Suomen halki Helsingistä Nuorgamiin pienellä urheiluautolla.
Kammottavin viini ei tullut vastaan Lapissa, vaan Pohjois-Pohjanmaan
Pyhäjärvellä, jonka ainoan hotellin ainoa punaviini tuli kuuden litran
laatikkoviinistä, johon edes tuottaja ei ollut kehdannut laittaa nimeään. Viini
oli keittynyt kylmälaitteiden kuumuudessa juomakelvottomaksi, mutta koska
paikallinen örkki oli jostain syystä juuri sotkenut baaritiskin, WC:n ja monet
muutkin paikat tuoreella verellä, en pitänyt viinielämyksen vaillinaisuutta
katastrofaalisena, vaan join koko lasin kiltisti yhdellä kulauksella. Kyseinen
hormoneja syönyt nuorimies yritti tietenkin myöhemmin hyökätä kapakan ainoan eteläsuomalaisen
kimppuun ilmeisesti vaistonsa ohjaamana, mutta paikalla ollut vanhempi mies,
joka ei osannut enää puhua, koska hänen päähänsä oli tippunut kaivoksessa iso
kivi, auttoi harhauttamaan humalikkoa sen verran, että jo ennestään verinen ovi
saatiin teljettyä takalukkoon, örkki ulkona, ja juomingit saattoivat jatkua.
Viinipiru blogi ja viiniTV on ollut suosittuja jo vuosia.
Nyt tuli kirja, radiossa olet vieraillut säännöllisin väliajoin puhumassa ja
maistamassa viinejä. Mitä seuraavaksi? Onko jo uudet suunnitelmat käynnissä?
On kyllä jotain pientä aina, mutta keskeneräisyyksistä
puhuminen on vähän sellaista, että yritän olla sortumatta siihen. Muuten saa
kuulla kuittailua koko loppuelämänsä, kun kokkailuohjelma Jani Sievisen, Mikko
Alatalon ja Anssi Kelan kanssa ei sittenkään onnistunutkaan.
Vietät ilmeisesti suht kiireistä elämää. Ehtiikö
Viinipiru rauhoittumaan muulloin kuin kesällä laiturin nokassa? Ja mitä löytyy
lasista silloin kun muut kiireet jää taakse?
Matkustan aika pajon, mutta siitä ei tule sellainen olo,
että olisi kiireinen, koska tykkään siitä. Kun pääsen järven rannalle vain
olemaan, lasissa on aika usein esimerkiksi tuoreen vuosikerran hyvän tuottajan
Langhe Nebbioloa, jonka hedelmä on puhdaspiirteistä, hapot piukkoja ja
tanniinit niin hienojakoiset, että nousevat ikeniä pitkin itkuhermoon saakka.
Oletko enemmän valkoviini vai punaviini ihminen? Vai
kenties jotain muuta?
Pidän molemmista. Suosikit heittää häränpyllyä, mutta
viimeiset pari vuotta olen tykännyt suht täyteläisistä ja intensiivisistä
valkoviineistä ja melko hapokkaista ja eleganteista punaviineistä. Outo
yhdistelmä, jos totta puhutaan. Mulla on melko halpa maku, koska arvostan
fokusta ja puhtautta enemmän kuin hedelmän painoa ja viskositeettia. Silloin ei
tartte tuhlata rahojaan Tignanelloon. Tammen kanssa olen jatkuvasti
varpaillani. Yleensä jos sen maistaa, sitä olisi voinut käyttää
varovaisemminkin. Viini on herkkyysbisnes, ei voimalaji.
Onko Viinipirulla muita ”paheita” kuin erilaiset viinit
ja kuohujuomat?
Paheet kaunistavat rumaa miestä. Hyvä ruoka lienee niistä
ilmeisin. Olutharrastusta yritän käynnistellä pikkuhiljaa opettelemalla
erilaisia tyylejä. Viskeistä en tajua vieläkään mitään. Tupakkaa tykkäsin
polttaa aikaisemmin, mutta siitä saa syövän, joten lopetin. Pilvestä tulee vain
tahmea olo. Pysyttelen viinissä.
Tykkäätkö blogia kirjoittaessa naukkailla viiniä? Käykö
sinulle niin, että kirjoittaminen unohtuu ja uppoudut hetkittäin pelkkään
viiniin?
Yhdellä kaverillani on paita, jossa lukee englanniksi
”tosiystävä ei anna kaverinsa blogata humalassa”. Viiniarvion kirjoittaminen
kolmannen lasin jälkeen on melko tönkköä touhua. Suukaan ei enää maista. Pitää
olla varovainen kun kirjoittaa viiniarviota, etenkin silloin jos viini on tosi
hyvä, koska sitä tekisi mieli juoda ahnaammin. Viini maistuu parhaimmalta
silloin kun sitä ei juo koko pullollista. Aika harva
viini on krapulan väärti, vaikka melkoisen monet hiprakan arvoisia ovatkin.
Entäs kirjaa kirjoittaessa? Keräsikö lasinkeräys firma
jo suoraan oveltasi tyhjät pullot vai jatksoitko itse viedä ne kauppaan? Eli
toisin sanoen maistuiko viini kirjaa kirjoittaessa?
Tuon kirjaproggiksen aikana aika suuri osa viinistä meni
viemäriin, koska avattuja pulloja oli paljon, Se oli sellainen maanisuutta
tavoitteleva kolmen kuukauden rypistys, että viininnautiskelulle ei ollut niin
paljon tilaa. Mä tykkään juoda viiniä illallisella, mutta sillon jos pitää
kirjottaa/editoida tekstiä sen jälkeen, viinipäissään tekee järjettömän hienoja
korjauksia ja sotkee rakenteen ja rytmin, koska ei enää hahmota kokonaisuutta.
Kokeiltu on.
Pikkujoulukausi on alkanut ja baarit on täynnä
työkavereittensa kaulassa roikkuvia ihmisiä. Voisitko suositella jonkun hyvän
pikkujouluviinin, jolla näin ei tapahtuisi? Onko sellaista? Pidetään
hintaluokka samana kuin kirjassasi.
Sen täytyisi olla erityisen vastenmielinen viini, jotta sitä
ei pystyisi nauttimaan, jotta näin ei tapahtuisi. Suosittelisin jotakin
poikkeuksellisen edullista sauvignon blancia uuden maailman valikoimista.
Taskulämmin Törley-kuohari toimii myös.
Joulukin saapuu, laitappa tiskiin suositukset
joulupöydän juomista, perinteisen suomalaisen joulupöydän juomista.
Kinkun kanssa täyteläinen valkoviini toimii paremmin kuin
punaviini, vaikka yleensä luullaan, että liha vaatii punkkua. Esimerkiksi tää
eteläafrikkalainen toimii joulupöydässä, kunhan kaikkein etikkaisimmat sillit
jätetään pois laskuista: Bellingham The Bernard Series
Grenache Blanc Viognier. Possu ei juurikaan pidä tanniineista, joten
punkun kanssa kannattaa suosia hedelmäistä ja suhteellisen kevyttä, jonka voi
nautiskella pikkasen viilennettynä. Opuksessakin esitelty Drouhinin Moulin-à-Vent toimii, mutta kyllä ne
merlot-vetoiset hedelmäpommitkin toimii, jos sellaisiin on mieltynyt. Olut
toimii joulupöydän sapuskojen kanssa kukaties parhaiten, mutta siinäkään ei
kannata hirttäytyä markettilageriin, vaan panna lasiin vaikka skotlantilaisten
nuorten miesten panemaa Brewdog 5 a.m. Saintia, joka
löytyy handellista.
Ja vielä loppuun Viinipirun suositukset vuoden vaihteen
juhlintaan?
Mitä vain maistuvaa hyvässä seurassa, kunhan se on tarpeeksi
kylmää vastaamaan tammikuun paukkupakkasia. Uusivuosi on melko turha juhla,
mutta niin ovat joulu, juhannus, pääsiäinen ja kaikki syntymäpäivätkin, jos
asiaa oikein ajattelee, joten samapa tuo. Poks ja ääntä kohti!
Kiitti Japi!
VastaaPoistaKiitoksia itsellesi =)
PoistaTässä täyttyvät hienon haastattelun tunnusmerkit: Erinomaiset kysymykset, erinomaiset vastaukset ja kuten viinimaailmaan kuuluukin, loistava olutsuositus joullutpöytään!!
VastaaPoistaKiitos taas Japi! Näitä lukee ilokseen.
Voi hyvin.
Jokkeri
Thanks. Mukavaa, että näitä oikeasti luetaan, jopa pidetään ja vielä kommentoidaan =)
PoistaKivaa luettavaa, mutta nää värit täällä sun sivuilla on aivan karmeet ja vaikeuttaa lukemista aivan holtittomasti. Pimeässä huoneessa onnistuu, mutta päivänvalossa läppäriltä (+vähän heijastuksia jne.) ei oo mitään mahiksia lukea 3 riviä pidempään ilman päänsärkyä.
VastaaPoistaOkei, kiitos palautteestas. Kiinnitin itsekin huomiota asiaan kun en meinannut tekstiä nähdä, mutta sitten kun on huoneessa valot päällä niin mielestäni näkyy hyvin. Yleensä onkin valot päällä, ni ei oo tullut aikasemmin huomattua. Pitää varmaan muokkailla värit joku päivä toisenlaisiks.
VastaaPoista