sunnuntai 28. lokakuuta 2012

sekalaiset "arviot"

Kesän ja viime kuukausien aikana on tullut maisteltua viinejä monissa eri yhteyksissä. Harmittavan monesti niistä on jäänyt viinimuistioon just sillon kirjoittamatta, joten muistioni ei tällä hetkellä taida olla ihan ajantasalla ja joidenkin osalta muistot on niin hataria, että muistion sivut ei juuri ole täyttyneet. Tästäkin huolimatta kirjoittelen tänne muutamat "arviot" muistostani.

Pihamaan ViherKuohu on siis suomalaista kuohuviiniä. Pihamaan viinitilalta, joka sijaitsee Kalkkisen kunnassa ja jossa kävin joskus kesällä. Tämä lipitettiin sukulaisten kesken illan istujaisissa, kun tiedän tätini olevan kuohuvien ystävä, niin vein mukanani jotain hieman erilaista. Sellasta kellertävän vihertäväähän se oli ja maultaan aika jees. Ei ollut liian makea, mutta ei myöskään liian kuiva. Kuivat kuohuvat ei todellakaan ole omaan makuun, mutta tää oli jees.

Michel Torino Cuma Malbecin olen näköjään muistioni mukaan lipannut syyskuun alussa, kun koulu on jo alkanut ja syksy on saanut taas maistelemaan. Viini natsas aika hyvin syksyiseen maisemaan, ilmaan ja fiilikseen koska tuoksultaan se muistutti maata ja syksyistä. Vai liekkö sitten johtunut tuo "arvio" juuri noista muista tekijöistä? Samalla kun oon istuskellut tietokoneella katsoen frisbeegolf videoita, seikkaillen facebookissa ja viiniä lipittäen myös hieman arvioinut viinin makua. Mielestäni tämä punkku on ollut hyvin perus, eikä oo sen suurempia hurraa huutoja nostattanut. Ok punkku siis, jota ei lienee tarvii ostaa uudestaan.

Kuvan punkun ostin kesällä Tallinnan reissulta ja sehän maksoi hurjat 3,45 euroa. Tämän punkun otin mukaani eräälle mökkireissulle monen muun punkun ohella. Tämä jopa oli yksi niistä mikä tuli juotua, eikä tarvinnut kotiin kantaa. Viinimuistioni kertoo tämän kohdalla seuraavaa.

Ulkonäkö: Uskoisin olleen punainen.
Tuoksu: Varmaan muistutti punaviiniä.
Makuelämys: Oli varmaan perkeleen hyvää ku puol pulloa löytyi vielä aamulla.

Juomatapahtuma, mikä selittää nämä kaikki epämääräiset arvostelut kertoo seuraavaa. Aamuyön tuinteita kaverin kanssa naukkailtu punkkua samalla kun ollaan polteltu sikaria. Mökillä oli siis sellainen pieni paviljonki jossa sikarimiehet kokoontui käryttelee kunnon sikareita ja siellä istuimme kaverin kanssa aamu kahdeksaan, joten kunta on ollut hyvä. Loppuarvosteluun on vielä raapustettu seuraavaa.

Hinta/laatu: Väittäisin, että tuohon hintaan hyvä.
Yhteenveto: Sopiva aamuyön pullo, ei tuhlattu kalliimpaa.

Tällaista tällä kertaa. Jätin muutamat sekalaiset arviot vielä seuraavalle kirjoituskerralla ja uskoisin, että noita sekavia "arviointeja" vielä ilmestyy muistioni sivuilla lisää.


2 kommenttia:

  1. Tuo Pihamaan viherkuohu on todella hauska kotimainen tapaus. Mukava hiivainen tuoksu, kotimaiset raaka-aineet ja käsityö, hyvä hiukan erilainen alkumalja. Sitä olen työni puolesta kaatanut viime kesänä. Silloin tuli tutustuttua muihinkin Pihamaan tuotteisiin. Pihamaan Helmi, eli saman lafkan makea mansikkakuohuviini (joukossa muistaakseni valkoviinimarjaa tuomassa happoa), oli hurjan epätasalaatuista. Väri vaihteli Fresitamaisesta tumman anilliiniin punaisesta haaleaan korallinpunaiseen, ja makeus tuntui vaihtelevan samalla haarukalla. Jälkiruokaviineinä kannattaa kokeilla Pihamaan "liköörimäisiä" viinejä, kuten Jalovadelmaa ja Jäämansikkaa. Ei niitä enempää kyllä pysty kitata kuin sen pienen lasillisen makean jälkiruoan kanssa, mutta kuitenkin. Hienoa että säkin tsekkailet näitä kotimaisia tapauksia kaiken muun ohella!

    VastaaPoista
  2. Jeah...itsekin pidin tuosta viherkuohusta vaikka kaikenmaailman kuohujuomat onkin vielä aika kaukainen asia mun harrastuksessa ja kiinnostuksessa. Mutta aina sillon tällön on mukava maistella myös sellaisia, ihan vaan mielenkiinnosta =)

    VastaaPoista