Onko Kaiken Malbecista kaikkeen?

Kuva Alkon sivuilta

Eihän siitä ole, mutta moneen siitä kyllä oli. Mihinkä kaikkeen tätä viiniä yritin yhdistää? Ruokaan tietenkin, kirjan lukemiseen, blogin kirjoittamiseen, niinku olette ehkä jo lukeneet täältä ja tietenkin unohtamatta pelkkaa naukkailua, tissuttelua.

Kaiken Malbec tulee Argentiinasta, Mendozan alueelta. Nimestään huolimatta, se ei ole täysi Malbec punaviini vaan sekaan on tujautettu 5% Cabernet Sauvignon rypälettä. 

Korkkasin pullon 26.10.2012, eli neljä päivää sitten. Tämän punkun voimin kirjoittelin tätä blogiani, muistaakseni rapujuhlat 2012 jutun, mikä mielestäni suhteellisen onnistuneesti kertoo todellisen tarinan niistä juhlista. Tuosta jutusta olen saanut myös mukavaa palautetta, joten kiitos niistä.

Tuona päivänä satoi ensilumi tänne Mikkeliin, se on vieläkin maassa. Tuleekohan se talvi jo nyt? Samana päivänä myös koiramme koetteli hermojani, mulla oli ihan perkeleen tylsä päivä kun koiran ja kahden kissan kanssa kämpillä yritin keksiä jotain mielekästä tekemistä. Siinä vaiheessa monesti käännyn viinikaappini puoleen ja aina sieltä jotain mielekästä on tähän asti löytynyt. Onneksi myös tälläkin kertaa.

Naukkailuun ja tissutteluun viini oli ihan passeli, siinä on makua ja voimaa. Lämpöä toi korkea alkoholipitoisuus mikä ei kuitenkaan naukkaillessa häirinnyt liikoja. Blogin uudelleen herättämiseen ja juttujen kirjoittamiseen se oli myös erittäin sopiva uusi tuttavuus. Ei kuitenkaan siinä määrin, että lähtisin tällä uudemman kerran juttuja kirjoittelemaan, siihen löytyy kyllä parempiakin ja pidän aina uusien viinien mukaan otosta.

Kaiken Malbec ja ruoka. Viiniä siis oli jo lasissani, alkoi nälkä hiipimään ja muistin, että jääkaapissa on eilen tehtyä makkarakeittoa. Tämän yhdistävän ruoka"tutkimukseni" jälkeen voin kertoa, että Kaiken Malbec punaviini ei sovellu nautittavaksi makkarakeiton kanssa! Syynä tähän on se, että viini maistui aivan banaanin kuorilta, jonka jälkeen maun otti kokonaisuudessaan valtaan se korkea alkoholiprosentti. Huh, mikä kokemus, mutta tutkimukset välillä on sellaisia.

Tahdon nostaa kuitenkin parhaimmaksi kokemukseksi tuon kirjan lukemisen Kaiken Malbecin kanssa. Luin siis Viinipiru ja lupa läikyttää kirjaa eilen illalla ja nautin neljä päivää sitten korkkaamaani punaviiniä. Alkuun viini kylmänä ei oikein toiminut, mutta lasissa lämmetessää alkoi toimimaan. Viini toimi jopa pelastuksena, kun kirjan luvussa Terroir Viinipiru karkaa sosiologian puolelle,(tarkoituksella ja johtuen ilmeisesti aikaisemmasta koulutuksestaan) muistuttaen erittäin paljon ja pahasti minua oman alani tenttikirjoista. Hetken luulin jo lukevani omia tenttikirjoja, mikä toisaalta punaviinin kanssa oli ihan mukavaa touhua, mutta sitten onneks tajusin lukevani loistavaa viinikirjaa ja huomasinkin kohta kirjan loppuvan. Eli tätä viiniä voin suositella kirjan lukuviiniksi ainakin, en tiedä johtuiko se kirjasta vai viinistä ja olisko siinä toiminut mikä viini tahansa. Tällä kertaa kuitenkin minun pelastukseni oli iso lasillinen Kaiken Malbec punaviiniä.

sekalaiset "arviot"

Kesän ja viime kuukausien aikana on tullut maisteltua viinejä monissa eri yhteyksissä. Harmittavan monesti niistä on jäänyt viinimuistioon just sillon kirjoittamatta, joten muistioni ei tällä hetkellä taida olla ihan ajantasalla ja joidenkin osalta muistot on niin hataria, että muistion sivut ei juuri ole täyttyneet. Tästäkin huolimatta kirjoittelen tänne muutamat "arviot" muistostani.

Pihamaan ViherKuohu on siis suomalaista kuohuviiniä. Pihamaan viinitilalta, joka sijaitsee Kalkkisen kunnassa ja jossa kävin joskus kesällä. Tämä lipitettiin sukulaisten kesken illan istujaisissa, kun tiedän tätini olevan kuohuvien ystävä, niin vein mukanani jotain hieman erilaista. Sellasta kellertävän vihertäväähän se oli ja maultaan aika jees. Ei ollut liian makea, mutta ei myöskään liian kuiva. Kuivat kuohuvat ei todellakaan ole omaan makuun, mutta tää oli jees.

Michel Torino Cuma Malbecin olen näköjään muistioni mukaan lipannut syyskuun alussa, kun koulu on jo alkanut ja syksy on saanut taas maistelemaan. Viini natsas aika hyvin syksyiseen maisemaan, ilmaan ja fiilikseen koska tuoksultaan se muistutti maata ja syksyistä. Vai liekkö sitten johtunut tuo "arvio" juuri noista muista tekijöistä? Samalla kun oon istuskellut tietokoneella katsoen frisbeegolf videoita, seikkaillen facebookissa ja viiniä lipittäen myös hieman arvioinut viinin makua. Mielestäni tämä punkku on ollut hyvin perus, eikä oo sen suurempia hurraa huutoja nostattanut. Ok punkku siis, jota ei lienee tarvii ostaa uudestaan.

Kuvan punkun ostin kesällä Tallinnan reissulta ja sehän maksoi hurjat 3,45 euroa. Tämän punkun otin mukaani eräälle mökkireissulle monen muun punkun ohella. Tämä jopa oli yksi niistä mikä tuli juotua, eikä tarvinnut kotiin kantaa. Viinimuistioni kertoo tämän kohdalla seuraavaa.

Ulkonäkö: Uskoisin olleen punainen.
Tuoksu: Varmaan muistutti punaviiniä.
Makuelämys: Oli varmaan perkeleen hyvää ku puol pulloa löytyi vielä aamulla.

Juomatapahtuma, mikä selittää nämä kaikki epämääräiset arvostelut kertoo seuraavaa. Aamuyön tuinteita kaverin kanssa naukkailtu punkkua samalla kun ollaan polteltu sikaria. Mökillä oli siis sellainen pieni paviljonki jossa sikarimiehet kokoontui käryttelee kunnon sikareita ja siellä istuimme kaverin kanssa aamu kahdeksaan, joten kunta on ollut hyvä. Loppuarvosteluun on vielä raapustettu seuraavaa.

Hinta/laatu: Väittäisin, että tuohon hintaan hyvä.
Yhteenveto: Sopiva aamuyön pullo, ei tuhlattu kalliimpaa.

Tällaista tällä kertaa. Jätin muutamat sekalaiset arviot vielä seuraavalle kirjoituskerralla ja uskoisin, että noita sekavia "arviointeja" vielä ilmestyy muistioni sivuilla lisää.

Rapujuhlat 2012

Monien vuosien ja vielä useampien puheiden jälkeen tänä vuonna pääsin rapujuhliin muutaman hyvän kaverin seurassa. Mulle jäi arvatenkin viinien hankinta, joten ajattelin lähteä omalta mukavuus alueeltani pois ja hankkia valkoviiniä, ku eiks se paremmin toimi rapujen kaa?

Menin siis paikalliseen alkoon, esitin perinteisen ensikysymyksen myyjälle, eli oletko viini-ihmisiä? Tällä saa tietää aika nopeasti onko myyjä viineistä yhtään perillä vai esittääkö vain, jotta saa myytyä jotain. Tällä(kin) kertaa natsas ja myyjä oli perillä. Lähdimme kävelemään kohti viinihyllyjä ja matkalla sanoin, että rapujuhliin kaksi valkkaria, joista toisen pitää olla Rieslingiä ja vielä oikein saksalaista sellaista. Myyjä johdatteli hyllyjen väliin ja mukaani lähti Schloss Schönborn Riesling Trocken 2010 ja Les Fumees Blanches Sauvignon blanc.

Tässä kuvaa illan päätähdistä meidän kaikkien ystävien lisäksi. Tämä kuva on otettu ensimmäisestä kattauksesta, jolloin isäntä vielä jaksoi ravut asetella nätisti ja me muut juhlijat olimme vielä tolkuissamme. Ravut oli kaverin itse pyytämiä ja niitä tais olla lähemmäs 70 kappaletta ja meitä syöjiä oli viisi, joista yksi tais napostella vain kaksi tms. rapua. Joten maisteltavaa meille riitti noissa herkuissa. Oli ne kyllä perkeleen hyviä. Iso kiitos pyytäjälle, eli isännälle ja muilla juhlijoille.

Oikealla taasen illan päätähtien kanssa myös parit kyytipojat, eli aikasemmin mainitut valkoviinit. Pitäiskö niistäkin jokunen sana täällä mainita vaikka nimi onkin punaviinisalonki? Joten mennäänpä siis viinimuistioni sivuille ja katsotaan miten kaverini pienessä sievässä on viinejä kuvaillut. Mulla on tapana ottaa viinimuistio nykyään mukaan jos vien jonnekin viiniä ja tiedän, että se tuhotaan porukalla sillä kertaa pois. Jäätävän arvioitsijan roolin saavat silloin kaikki muut paitsi minä.

Les Fumees Blanches Sauvignon blanc tuleepi Ranskan maalta ja on 100% Sauvignon blanc rypäleestä tehtyä niinkuin nimestä voi päätellä. Muistini mukaan tämä viini ei ollut niin toimiva kuin seuraava, joten kurkataanpa kavereitten arvioita muistiosta. Ulkonäön kohdalla lukee, lievästi Lauri Tähkä, eli hieman halvaantunut. Tuoksua on kuvailtu ammoniakilla ja makuelämys on kirvoittanut kaverini kuvailemaan viiniä bensihypyksi ilman köyttä. Terävämmäksi kuin Rieslingissä, homettakin on aistuttu ja sitten kuitenkin ei maistu miltään. Ainut naispuolinen juhlija on kuvannut viiniä kusenväriseksi, sanoilla mieto virtsan sävy. Arvosteluista voi siis päätellä, että tämä viini ei ollut alkon myyjältä ihan onnistunut suositus ainakaan meidän porukkaan.

Jostain syystä tämä kuva on väärinpäin, mutta niin oli vinksallaan rapujuhlat ja varsinkin juhlijat, joten annettakoon se anteeksi. Mennäänpä siis seuraavaan valkkariin.

Schloss Schönborn Riesling Trocken on siis Saksasta ja Rheingaun maineikkaalta viinialueelta.(tässä vaiheessa kirjoittamista suutani kuivaa, joten otan huikan lasistani) Illan isäntä kuvaili viinin väriä sanoilla kirkas, mutta tokas samantien perään, että vitustako tästä tietää kun on harmaa lasi. Eräs viineistä tietämätön seurueen jäsen kuvasi tuoksua kiljumaiseksi, mutta tämä on ehkä se ensimmäinen huomio valkkarista jos niitä ei juo ja kiljua on joskus tullut siemailtua. Löytyi sieltä tuoksuun myös rypäläinen, mutta arvatenkin ei saman ihmisen suusta. Makuelämystä on kuvailtu pirskahtelevaks, hyväksi (tai sit oon kännissä) sekä sanoilla en tiedä enteileekö oksennusta, mutta sappi tuli suuhun, eli ei siis sen seurueemme jäsenen juttu. Naispuoleinen kertoili, että aina vois olla vähän nuorempi, suomalainen ja loistava. Kerrottakoon, ettei rapujuhlat ollut minkään vanhuksia vihaavien rasistien juhlat.

Illan valkoviinit on siis "arvioitu". Isännän ohjeesta otin myös pullon punkkua mukaan, jotta saamme päämme sekaisin. Tällä kertaa kaapistani valikoitui mukaani Alamos Tempranillo. Tämä nautittiin siis rapujen ja valkkarien jälkeen seurustelu juomana. Viini on loisteliaalta Mendozan alueelta Argentiinasta, joka on edelleen oma lemppari maa tällä hetkellä. Ulkonäöstä on ytimekkäästi todettu Thank God is red (seurassa oli siis muitakin punaisen ystäviä minun lisäksi). Tuoksu on heti ollut miellyttävämpi valkkarien jälkeen ja tuhdimpi. Makua on kuvattu marjaisaksi ja muisteltu mummolassa vierailuja. Isäntä tahtoi myös ohjeistaa meitä muita, punkku kannattaa juoda kylmänä, se käy päähän kuin metrihalko. Tuon voin suoralta kumota, lämpimänä makua on enemmän, mutta päähän käynti ei ainakaan kärsi. Naisjäsen alkoi ilmeisesti olemaan jo hyvässä nousussa kun kuvaili viiniä helvetin punaiseksi, erittäin raikkaaksi ja hyväksi sekä siemenmäiseksi...jonka kyllä heti perään korjasi tarkoittavan chileläistä. Näin on siis ravut ja viinit lipitetty. Ilta oli erittäin mukava, herkullinen ja erittäin humalluttava.

Kuvassa taustalla näkyypi tasavalta viinapullo joka hoiti pakollisten rapujuhlien snapsien virkaa...suht kylmänä joo, mutta suoraan pullosuusta. Paikalliset tavat.

Etualalla isännän seitsemän tähden Metaxa pullo, jota oli pakko maistaa ihan sen takia, että sen yhtenä raaka-aineena käytetään muscat viiniä, joten liippaa siis aihetta tämäkin. Maku oli yllättävän miellyttävä, pelkäsin jotain konjakin ja viskin sekaista kuraa koska en voi sietää kumpaakaan. Metaxa oli aika pehmeä, makea ja miellyttävä. Siltikään en taida noihin teräviin lähteä vaan nautin lasista kulauksen Kaiken Malbecia, jonka voimin tämä juttu on huterista muistikuvista, valokuvista ja viinimuistiosta raapustettu.

Uudelleen tuleminen.

Tervehdys lukijat.

Blogi on ollut hiljainen useamman kuukauden, enkä edes lähde selittelemään syitä kun suurin syy taitaa olla oma laiskuus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö täällä olisi viinejä nautittu, ostettu ja niistä luettu. Toisin sanoen harrastettu on.

Tällä kertaa uuden tulemisen aloitan ihan polttavalla ajankohtaisella aiheella. Arto Koskelon Viinipiru ja Lupa läikyttää kirjalla. En tule arvioimaan sitä sen suuremmin, koska olen vasta lukenut sivulle 138 kyseistä opusta, mutta mielekkyydessään kirjaa voin suositella kaikille viineistä kiinnostuneille ja ei niin totisille lukijoille. Kritiikkiä on annettava useista tavutusvirheistä, jotka särähtää silmään joka kerta ja myös muutamat lauseet on tulleet tuplana kirjan sivuille. Tämän kritiikin esitin Viinipirun facebook-sivuilla ja sain siihen itseäni tyydyttävän vastauksen.

Vasemmalla kirjan taidokas kansikuva. Yksinkertaisuus on kaunista ja toimivaa, niin myös tämän kirjan kohdalla, niin kannessa kuin sisäsivujen kuvituksessa.

Vasemmalla taasen on omistuskirjoitukset, jotka sai ennakkoon tilaamalla kyseisen teoksen. Jos et ennakkoon ehtinyt kirjaa tilaamaan, niin suosittelen viimeistään joulupukin konttiin kirjan hankkimaan. Menee joulunpyhät mukavasti naukkaillen ja lueskellen.

Eilen illalla koin sen ahaa elämyksen mitä kirjan sivuilla useasti kehotetaan, eli täytä lasisi, nauti hyvää viiniä ja lue tätä kirjasta. En kuitenkaan tarttunut pulloon vaan sain idean, että taidan maistella kaikki nuo kirjassa Viinipirun mainitsemat viinit, mitkä on siis joidenkin kappaleiden lopussa esitelty. Tsekkasin juuri alkon sivuilta, että ensimmäistä Cycles Gladiator Syrah punaviiniä olisi täältä toisesta alkosta saatavilla, mutta ensilumi tais tehdä tepposet mattimyöhäiselle jolla on vielä kesäkumit autossa. Joten henkeni uhalla en lähde tänään sitä viiniä hakemaan vaan taidan maistella kaapistani jotain muuta.

Joten tästä lähtee taas tämän blogin uusi tuleminen...taidan jo valmiiks kirjoitella jutun jos toisenkin jostain viinimuistioni kätköistä. Mukavaa viikonloppua kaikille!