Rapujuhlat 2012

Monien vuosien ja vielä useampien puheiden jälkeen tänä vuonna pääsin rapujuhliin muutaman hyvän kaverin seurassa. Mulle jäi arvatenkin viinien hankinta, joten ajattelin lähteä omalta mukavuus alueeltani pois ja hankkia valkoviiniä, ku eiks se paremmin toimi rapujen kaa?

Menin siis paikalliseen alkoon, esitin perinteisen ensikysymyksen myyjälle, eli oletko viini-ihmisiä? Tällä saa tietää aika nopeasti onko myyjä viineistä yhtään perillä vai esittääkö vain, jotta saa myytyä jotain. Tällä(kin) kertaa natsas ja myyjä oli perillä. Lähdimme kävelemään kohti viinihyllyjä ja matkalla sanoin, että rapujuhliin kaksi valkkaria, joista toisen pitää olla Rieslingiä ja vielä oikein saksalaista sellaista. Myyjä johdatteli hyllyjen väliin ja mukaani lähti Schloss Schönborn Riesling Trocken 2010 ja Les Fumees Blanches Sauvignon blanc.

Tässä kuvaa illan päätähdistä meidän kaikkien ystävien lisäksi. Tämä kuva on otettu ensimmäisestä kattauksesta, jolloin isäntä vielä jaksoi ravut asetella nätisti ja me muut juhlijat olimme vielä tolkuissamme. Ravut oli kaverin itse pyytämiä ja niitä tais olla lähemmäs 70 kappaletta ja meitä syöjiä oli viisi, joista yksi tais napostella vain kaksi tms. rapua. Joten maisteltavaa meille riitti noissa herkuissa. Oli ne kyllä perkeleen hyviä. Iso kiitos pyytäjälle, eli isännälle ja muilla juhlijoille.

Oikealla taasen illan päätähtien kanssa myös parit kyytipojat, eli aikasemmin mainitut valkoviinit. Pitäiskö niistäkin jokunen sana täällä mainita vaikka nimi onkin punaviinisalonki? Joten mennäänpä siis viinimuistioni sivuille ja katsotaan miten kaverini pienessä sievässä on viinejä kuvaillut. Mulla on tapana ottaa viinimuistio nykyään mukaan jos vien jonnekin viiniä ja tiedän, että se tuhotaan porukalla sillä kertaa pois. Jäätävän arvioitsijan roolin saavat silloin kaikki muut paitsi minä.

Les Fumees Blanches Sauvignon blanc tuleepi Ranskan maalta ja on 100% Sauvignon blanc rypäleestä tehtyä niinkuin nimestä voi päätellä. Muistini mukaan tämä viini ei ollut niin toimiva kuin seuraava, joten kurkataanpa kavereitten arvioita muistiosta. Ulkonäön kohdalla lukee, lievästi Lauri Tähkä, eli hieman halvaantunut. Tuoksua on kuvailtu ammoniakilla ja makuelämys on kirvoittanut kaverini kuvailemaan viiniä bensihypyksi ilman köyttä. Terävämmäksi kuin Rieslingissä, homettakin on aistuttu ja sitten kuitenkin ei maistu miltään. Ainut naispuolinen juhlija on kuvannut viiniä kusenväriseksi, sanoilla mieto virtsan sävy. Arvosteluista voi siis päätellä, että tämä viini ei ollut alkon myyjältä ihan onnistunut suositus ainakaan meidän porukkaan.

Jostain syystä tämä kuva on väärinpäin, mutta niin oli vinksallaan rapujuhlat ja varsinkin juhlijat, joten annettakoon se anteeksi. Mennäänpä siis seuraavaan valkkariin.

Schloss Schönborn Riesling Trocken on siis Saksasta ja Rheingaun maineikkaalta viinialueelta.(tässä vaiheessa kirjoittamista suutani kuivaa, joten otan huikan lasistani) Illan isäntä kuvaili viinin väriä sanoilla kirkas, mutta tokas samantien perään, että vitustako tästä tietää kun on harmaa lasi. Eräs viineistä tietämätön seurueen jäsen kuvasi tuoksua kiljumaiseksi, mutta tämä on ehkä se ensimmäinen huomio valkkarista jos niitä ei juo ja kiljua on joskus tullut siemailtua. Löytyi sieltä tuoksuun myös rypäläinen, mutta arvatenkin ei saman ihmisen suusta. Makuelämystä on kuvailtu pirskahtelevaks, hyväksi (tai sit oon kännissä) sekä sanoilla en tiedä enteileekö oksennusta, mutta sappi tuli suuhun, eli ei siis sen seurueemme jäsenen juttu. Naispuoleinen kertoili, että aina vois olla vähän nuorempi, suomalainen ja loistava. Kerrottakoon, ettei rapujuhlat ollut minkään vanhuksia vihaavien rasistien juhlat.

Illan valkoviinit on siis "arvioitu". Isännän ohjeesta otin myös pullon punkkua mukaan, jotta saamme päämme sekaisin. Tällä kertaa kaapistani valikoitui mukaani Alamos Tempranillo. Tämä nautittiin siis rapujen ja valkkarien jälkeen seurustelu juomana. Viini on loisteliaalta Mendozan alueelta Argentiinasta, joka on edelleen oma lemppari maa tällä hetkellä. Ulkonäöstä on ytimekkäästi todettu Thank God is red (seurassa oli siis muitakin punaisen ystäviä minun lisäksi). Tuoksu on heti ollut miellyttävämpi valkkarien jälkeen ja tuhdimpi. Makua on kuvattu marjaisaksi ja muisteltu mummolassa vierailuja. Isäntä tahtoi myös ohjeistaa meitä muita, punkku kannattaa juoda kylmänä, se käy päähän kuin metrihalko. Tuon voin suoralta kumota, lämpimänä makua on enemmän, mutta päähän käynti ei ainakaan kärsi. Naisjäsen alkoi ilmeisesti olemaan jo hyvässä nousussa kun kuvaili viiniä helvetin punaiseksi, erittäin raikkaaksi ja hyväksi sekä siemenmäiseksi...jonka kyllä heti perään korjasi tarkoittavan chileläistä. Näin on siis ravut ja viinit lipitetty. Ilta oli erittäin mukava, herkullinen ja erittäin humalluttava.

Kuvassa taustalla näkyypi tasavalta viinapullo joka hoiti pakollisten rapujuhlien snapsien virkaa...suht kylmänä joo, mutta suoraan pullosuusta. Paikalliset tavat.

Etualalla isännän seitsemän tähden Metaxa pullo, jota oli pakko maistaa ihan sen takia, että sen yhtenä raaka-aineena käytetään muscat viiniä, joten liippaa siis aihetta tämäkin. Maku oli yllättävän miellyttävä, pelkäsin jotain konjakin ja viskin sekaista kuraa koska en voi sietää kumpaakaan. Metaxa oli aika pehmeä, makea ja miellyttävä. Siltikään en taida noihin teräviin lähteä vaan nautin lasista kulauksen Kaiken Malbecia, jonka voimin tämä juttu on huterista muistikuvista, valokuvista ja viinimuistiosta raapustettu.